Mutta kun hän katseli, tiesi hän ettei mikään luulottelu voinut todella pettää häntä, että hän oli vain Madeline Hammond. Hän huomasi nopeasti muutoksen itsessään, arvasi sen syyn ja tarkoituksen, otti sen vastaan välttämättömänä ja joutui taas typerryttävän hämmästyksen valtaan.
Hänen tapaisessaan luonteessa, missä tunteen voima oli pidetty masennettuna kuin jotakin hillittävissä olevaa ilmiötä, vaati sellainen yllättävä muutos kuin rakkaus aikaa herätäkseen, aikaa vahvistuakseen.
Vähitellen tämä selvenemisen hetki tuli, ja silloin Madeline havaitsi sydämessään myös ajatuksen miehestä, jota hän rakasti.
Äkkiä, kesken mielen myllerrystä, jokin hänessä ryhtyi puolustamaan Gene Stewartin syyttelyitä vastaan. Madelinen ajatus pyöri cowboyn ja hänen elämänsä ympärillä. Hän näki tämän juopuneena ja raakana, hän näki tämän hylättynä ja kadotettuna. Sitten tästä cowboyn kuvasta kasvoi hitaasti toisenlaisen miehen kuva — vähitellen vahvistuvan, vaiteliaan, yksinäisen kuin kotka, salaperäisen, väsymättömän, uskollisen, hellän kuin nainen, raudankovan kestämään ja vihdoin jalon.
Hän heltyi.
"Minä olen hänen vaimonsa, hänen rakkautensa, hänen nousemisensa, hänen vaitiolonsa, hänen ylpeyteensä! Ja minä en voi milloinkaan olla hänelle mitään. Voisinko minä olla hänelle jotakin? Minä, Madeline. Minä olen hänen vaimonsa ja rakastan häntä! Minä olen cowboyn vaimo! Hän tulee takaisin. Ei, hän ei tule milloinkaan takaisin! Oh, mitä minun pitää tehdä?"
Madeline Hammondille olivat päivät, jotka seurasivat tätä tunteen myrskyä, tuskastuttavan verkkaisia, loputtomia, pitkä jakso väsyneitä hetkiä, unettomuuden hetkiä, joita kaikkia vaivasi hitaasti kidutukseksi kasvava pelko että Stewart oli mennyt rajan yli saadakseen sydämeensä kuulan, joka antaisi hänelle, Madelinelle, vapauden. Silloin hän kärsi. Hän paloi sisäisesti.
Ja eräänä aamuna, kun Madeline meni kuistille, oli Stillwell siellä menehtyneenä ja jäykkänä. Bill antoi hänelle tiedonannon. Siinä luki:
"Kapinalliset sotilaat ovat ottaneet El Capitan Stewartin vangiksi taistelussa Agua Prietan luona eilen. Hän oli liittoutuneiden riveissä. Tuomittu ammuttavaksi torstaina auringon laskiessa."
Matkan päässä