"Mikä on minun — minun velvollisuuteni? Mitä sillä on tekemistä minun kanssani?" kysyi Madeline hämmentyneenä.

"No, neiti Majesty, luulen, ettei sillä ole mitään tekemistä teidän kanssanne", puuttui puheeseen Stillwell. "Tämä on minun asiani ja Stewartin. Mutta minä vain halusin että tietäisitte. Minun määräysteni seuraamisesta saattaisi olla ikävyyksiä."

"Teidän määräystenne?"

"Minä haluan lähettää Stewartin karkottamaan Don Carlosin ja hänen vaqueronsa pois karjatalolta. Heidän on mentävä. Don Carlos rikkoo Yhdysvaltain lakia ja hän tekee sen meidän maatilallamme sekä meidän hevosillamme. Onko minulla teidän lupanne, neiti Hammond."

"Kyllä, varmasti. Te tiedätte mitä on tehtävä. Alfred, mitä luulet olevan parasta tehdä?"

"Se tuottaa ikävyyksiä, mutta se on tehtävä", vastasi Alfred. "Sinulle tulee tänne koko joukko Idän ystäviä ensi kuussa. Me tarvitsemme maamme itse silloin. Mutta, Stillwell, jos sinä ajat ne vaquerot pois, eivätkö he rupea oleilemaan pitkin kunnaita? Sanonpa, että he ovat huonoa joukkiota."

Stillwell ei ollut levollinen. Hän asteli kuistilla ja rypyt varjostivat hänen otsaansa.

"Gene, luulen että sinä olet ajatellut tätä sekarotuisten juttua paremmin kuin minä", sanoi Stillwell. "No mitä sanot?"

"Hänet on ajettava pois", vastasi Stewart rauhallisesti. "Don on hyvin viekas, mutta hänen vaqueronsa ovat huonoja näyttelijöitä. Niin juuri asia on. Nels sanoi muutamana päivänä minulle: 'Gene, minä en ole tarttunut pyssyyni moneen vuoteen ennen kuin aivan äskettäin, ja minusta tuntuu se asia hyvältä, kun kohtaan jonkun noista omituisista sekarotuisista.' Huomaathan, Stillwell, että Don Carlosin vaquerot tulevat ja menevät koko ajan. Ne ovat sissijoukkoja, siinä kaikki. Ja ne tulevat yhä pahemmiksi. Äskettäin on useita kertoja ammuskeltu. White-niminen karjanhoitaja, joka asuu laaksossa, haavoittui pahasti. On vain ajan kysymys, milloin jokin seikka saa täällä pojat liikkeelle. Stillwell, sinähän tunnet Nelsin, Montyn ja Nickin."

"Varmasti tunnen heidät. Ja kuitenkin jätät mainitsematta erään aivan erikoisen cowboyn minun joukkueessani", sanoi Stillwell kuivasti naurahtaen ja katsahtaen Stewartiin.