Stewart tyrkkäsi hänet takaisin. Sitten Don Carlos, jota laatikoitten ilmestyminen oli tyrmistänyt, tuli toimeliaaksi puheessaan ja liikkeissään. Stewart tyrkkäsi hänetkin pois. Meksikolaisen kiihtymys kasvoi. Hän viittilöi rajusti, hän huudahteli kimeästi espanjaksi. Kun kannet kuitenkin väännettiin auki ja täytteet reväistiin auki, muuttui hän jäykäksi ja hiljaiseksi. Madeline kurottautui pystyyn Stillwellin takana ja näki, että laatikot olivat täynnä aseita ja ammuksia.
"Sillä tavoin, Hawe! Mitä sanoinkaan sinulle?" kysyi Stewart. "Minä tulin tänne ottamaan huostaani tämän karjatalon. Löysin nämä laatikot kätkettynä käyttämättömään huoneeseen. Minä epäilin, mitä ne olivat. Salakuljetustavaraa!"
"No, otaksutaan, että ne ovat! En huomaa mitään aihetta sellaiseen tulimmaiseen hoppuun, mikä sinulla on. Stewart, luulen että uusi hommasi on mennyt päähäsi ja että haluat näytellä suurta ennen pitkää…"
"Hawe, jätä sikseen tuollaiset puheet", keskeytti Stewart. "Sinä olet kerran ennenkin käynyt liian rohkeaksi suustasi! No, nyt minun otaksutaan neuvottelevan lainpalvelijan kanssa. Tahdotko ottaa huostaasi nämä salakuljetustavarat?"
"Kuulehan, sinä teeskentelet yhä suurta ja mahtavaa", vastasi Hawe. "Mihin sinä tähtäät?"
Stewart mutisi kirouksen. Hän astui nopeita harppauksia kuistin poikki ja ojensi kätensä Stillwelliä kohti kuin ilmaistakseen järjellisen ratkaisun toivottomuuden. Hän katsoi Madelineen silmäyksellä, joka ilmaisi hänen pahoittelunsa siitä, ettei voinut ohjata tilannetta tytön mieliksi. Kun hän pyörähti ympäri, tuli hän kasvot vastatusten Nelsin kanssa, joka oli pujahtanut joukosta esiin.
Madeline luki vakavan ajatuksen silmien teräksensinisestä leimahduksesta. Pieni kädenliike sai Monty Pricen tulemaan hypäten esiin. Sitten Nels ja Monty asettuivat vierekkäin Stewartin taakse. Se oli harkittu teko Madelinenkin mielestä, niin kauhistava, ettei siitä voinut erehtyä. Pat Hawen kasvot saivat ruman ilmeen, hänen silmissään oli punertava välke. Don Carlosin kalpeat kasvot ja äärimmäinen hermostuneisuus näkyivät selvästi. Cowboyt väistyivät vaquerojen luota, samoin pronssinväriset parrakkaat ratsumiehet, jotka ilmeisesti olivat Hawen apulaisia.
"Minä tähtään tähän", sanoi Stewart hitaasti ja purevasti. "Tässä on sotakieltotavaraa! Hawe, ymmärrätkö sen? Aseita ja ammuksia kapinallisille rajan toiselle puolen! Minä vaadin sinua virkamiehenä takavarikoimaan nämä tavarat ja pidättämään salakuljettajan — Don Carlosin."
Stewartin sanat jouduttivat hälinän syntymistä Don Carlosin ja hänen seuralaistensa keskuudessa ja he tungeskelivat rajusti sheriffin ympärillä. Näkyi puristettujen käsien heristystä ja kuului meksikolaisäänien kimeätä papattavaa sekasotkua. Don Carlosin ympärillä oleva joukko kävi äänekkäämmäksi ja tiheämmäksi, kun siihen tuli lisäksi aseistettuja vaqueroja, paljasjalkaisia tallipoikia, tomusaappaisia karjamiehiä ja vaippaan verhoutuneita meksikolaisia — näitä viimeksimainittuja liukui äkkiä ovista, ikkunoista ja kaikkialta nurkista. Heistä syntyi kirjava seurakunta. Nauhoitetut, tupsutetut ja koristellut vaquerot olivat jyrkkänä vastakohtana paljassäärisille, sandaalijaikaisille pojille ja resuisille karjamiehille. Kimeät huudahdukset — ilmeisesti Don Carlosin — rauhoittivat vähän hälinää. Sitten saattoi kuulla Don Carlosin kääntyvän sheriffi Hawen puoleen ja kehoittavan häntä sekaisin englanniksi ja espanjaksi. Hän kielsi, hän vakuutti, hän vetosi, ja kaikki kävi nopeasti. Hän pudisteli mustaa tukkaansa, heilutti nyrkkejään ja polki lattiaa, hän pyöritteli silmiään, käänteli ohuita huuliaan sataan eri muotoon ja näytteli pulaan joutuneen suden tavoin muristen valkoisia hampaitaan.
Madelinesta näytti siltä, että Don Carlos kielsi tietävänsä laatikoista, ja lopuksi hän kielsi kaiken, paitsi että ne olivat siinä näkyvissä, ja väitti vääräksi todistukset siitä, että joku oli sekaantunut puolueettomuuden lakien rikkomiseen.