"En todellakaan!" vastasi Dale. "Kiitoksia kumminkin tarjouksesta."
"Mitä sinne metsiin muuten kuuluu?"
"Siellä on paljon kalkkunoita ja hirviä ja kosolti karhujakin. Intiaanit ovat palanneet etelään varhain tänä syksynä. Talvi tulee kumminkin varmasti myöhään ja on lauha."
"Hyvä! Mistä päin sinä muuten tulet?"
"Poikkimaisin kämpältäni", vastasi Dale välttelevästi.
"Kämpältäsikö? Kukaan ei ole sitä vielä löytänyt", vastasi Beasley töykeästi.
"Siellä se kumminkin on."
"Luullakseni on sinulla tuo puuma kiinnitettynä oveesi?" kysyi Beasley, ja tuskin huomattava vapistus värisytti hänen jäntevää ruumistaan. Hänen kovien ruskeiden silmiensä terät laajenivat myöskin.
"Tom ei ole kiinni. Minulla ei ole sille mitään majaa, Beasley."
"Aiotko sanoa minulle, että tuo suuri peto kulkee vapaana leirissäsi olematta edes missään aitauksessakaan?" sanoi Beasley tiukasti.