Miehen häikäilemätön julkeus, johon Helenin käytös ei ollut millään tavalla antanut ainetta, oli hämmästyttävää, tyhmää ja alhaista, mutta Helen oli niin hyvin valmistautunut tähän kaikkeen, että hän hillitsi vihansa.
"Kiitoksia, herra Beasley, mutta en voi hyväksyä tarjoustanne", vastasi hän.
"Ettekö halua miettimisaikaa?" kysyi Beasley levittäen leveälle suuret sormikoidut kätensä.
"En totisesti!"
Beasley nousi. Hän ei näyttänyt pettyneeltä eikä vihaiselta, mutta tuo ylpeä tyytyväisyyden ilme hävisi hänen kasvoistaan, ja vaikka tuo muutos olikin pieni, riisti se häneltä kumminkin kaiken siedettävyyden.
"Silloin on minun pakotettava teidät maksamaan nuo kahdeksankymmentätuhatta dollaria tahi karkoitettava teidät tilalta", sanoi hän.
"Herra Beasley, vaikka olisinkin velkaa teille niin paljon, miten voisin saada kokoon niin äärettömän summan? Mutta minä en ole velkaa teille dollariakaan, eikä omaisuuttani voida varmastikaan minulta ryöstää. Ette voi minulle mitään."
"Miksi en voi?" kysyi Beasley katsahtaen synkästi häneen.
"Senvuoksi, ettei vaatimuksenne ole rehellinen. Voin sen helposti todistaa", selitti Helen kiihkeästi.
"Kenelle aiotte todistaa, ettei vaatimukseni ole rehellinen?"