Vanhus odotti, että hänelle naurettaisiin. Mutta Dale pysyikin vakavana.
"Ah, tiedän, miltä teistä tuntui", vastasi hän kuin olisivat he keskustelleet jonkun ihmisen teoista. "Minusta tuntuu ikävältä epäillä vanhaa Tomia. Mutta se on puuma, ja eläinten teot ovat joskus kummalliset. Kumminkin, Al, haluan korvata nuo menetetyt lampaanne."
"Et, sinä et korvaa", vastasi Auchincloss nopeasti. "Älkäämme puhuko siitä enää. Menettelit rehellisesti tehdessäsi tuon tarjouksen. Se riittää. Unhota senvuoksi huolesi työstä, jos asia sinua nyt kerran vaivaa."
"On jotakin muutakin, josta haluan puhua kanssanne", aloitti Dale epäröiden. "Asia koskee Beasleytä."
Auchincloss hätkähti kovasti ja hänen kasvonsa punastuivat nopeasti. Sitten hän kohotti suuren kätensä, ja se vapisi. Dale huomasi heti, miten vanhuksen hermot olivat heikontuneet.
"Älä mainitse minulle tuon meksikolaisen nimeä!" kivahti tilanomistaja. "Rupean silloin näkemään punaista. Dale, en unhota, että puolustit minua tänään ja rupesit epäröimättä puolelleni. Lem Harden kertoi minulle. Olin iloissani kuultuani sen. Senvuoksi unhotinkin tänään vanhan riitamme. Mutta jos puhut minulle sanaakaan tuosta lampaiden varkaasta, kartoitan sinut heti talostani!"
"Mutta, Al, olkaa nyt järkevä", huomautti Dale vakavasti. "On välttämätöntä, että puhun teille hänestä."
"Eikä ole. Ei ainakaan minulle. En halua kuunnella."
"Haluatte totisesti, Al", vastasi Dale. "Beasley himoitsee omaisuuttanne. Hän on tehnyt suunnitelman —"
"Taivaan nimessä, tiedän sen!" huudahti Auchincloss nousten horjuen seisoalleen ja ollen aivan mustanpunainen kasvoiltaan. "Luuletko tuon olevan uutta minulle? Lopeta jo, Dale, sillä en voi puhua siitä."