Riggs pudisti päätään. Hän oli kalpeampi nyt ja hikoili kovasti. Kostea tukka oli liimautunut hänen otsaansa kiinni. Hän käyttäytyi nyt kuin mies, joka huomasi nopeasti joutuneensa tukalaan asemaan.
"Hän valehtelee!" huudahti Bo halveksivasti. "Hän on kotoisin sieltä mistä minäkin ja on tuntenut minut ja Nellin vuosikausia."
Snake Anson kääntyi katsomaan Wilsoniin.
"Jim, kuulitko, millaiseen omituiseen pulaan tuo mies on meidät saattanut? Tyttö tuntuikin minusta liian nuorelta. Muistat kai Beasleyn sanat, että Nell Rayner on kaunis nainen?"
"Kuulehan, veikkoseni, ellei tuo tyttö ole kaunis, eivät silmäni kelpaa enää mihinkään", sanoi Wilson.
"Joutavia! Te texasilaiset olette aina niin ritarillisia naisille, että minua naurattaa", sanoi Anson hieman ivallisesti. "Mutta se ei ilmaise minulle ajatuksiasi."
"En aio sanoa sinulle vielä, mitä ajattelen. Tiedän kumminkin, ettei tuo tyttö ole Nell Rayner. Olen nimittäin nähnyt hänet."
Anson tarkasteli apulaistaan hetkisen ja istuutui sitten muutamalle kivelle, kaivoi tupakkamassin taskustaan ja alkoi hitaasti pyörittää savuketta. Hän pisti sen sitten ohuitten huuliensa väliin ja unhotti selvästi sytyttää sen. Hän katseli hetkisen keltaista maata ja muutamia kuihtuneita salviapensaita. Riggs alkoi jälleen kävellä edestakaisin, Wilson nojautui setriin kuten ennenkin ja Bo tointui vähitellen vihanpuuskastaan.
"Kuulkaahan, tyttöseni", sanoi Anson Bolle, "jos Riggs todellakin tiesi, ettette ole Nell, mutta otti kumminkin teidät mukaansa, niin miksi hän teki niin?"
"Hän ajoi minua takaa ja sai minut kiinni. Sitten hän huomasi jonkun kintereillämme ja kiiruhti leiriinne. Hän pelkäsi, tuo raukka."