Jim Wilson katseli koko tapausta yhtä tyynesti kuin hän muutenkin suhtautui tyttöön. Sitten kun Riggs hävisi näkyvistä, tuli hän lähemmäksi ja otti revolverin tytön vapisevasta kädestä. Bo oli vielä kalpeampi kuin ennen, mutta päättäväinen ja uhmaava. Wilson katsoi sinnepäin, jonne Riggs oli paennut, ja alkoi sitten ladata pyssyään. Snake Ansonin naurunpuuskat loppuivat melko äkkiä.
"Kuulehan, Jim, tyttöhän olisi voinut pitää meidät kaikki kurissa revolverillaan!" sanoi hän moittivasti.
"Hän ei ole vihoissaan meille", vastasi Wilson.
"Joutavia! Luulet ymmärtäväsi naisia nyt muka hyvin, etkö luulekin? Tuo teki kumminkin sydämelleni hyvää. Jim, mitä maailmassa olisit tehnyt, jos olisit sattunut olemaan Riggsin asemassa?"
Kysymys tuntui merkitykselliseltä ja hämmästyttävältä. Wilson mietti.
"Olisin varmasti seisonut paikoillani räpäyttämättä silmäänikään."
"Ja antanut hänen ampua!" huudahti Anson nyökäyttäen pitkulaista päätään. "Niin olisin minäkin tehnyt."
Siten nämä raa'at lainsuojattomat, tottuneina kunniattoman ammattinsa väkivaltaisuuksiin ja halpamaisuuksiin, rohkaisivat luonteensa äärimmilleen tuon tytön uhman vuoksi. Bolla oli lujat hennot, joita he vain kunnioittivat.
Juuri silloin säpsähdytti jyrkänteeltä kuuluva huuto Ansonia. Mumisten itsekseen läksi hän noita rosoisia kallioita kohti, joiden suojassa vahti oli. Lihava Moze tallusteli hitaasti hänen jälkeensä..
"Neiti, kohtelitte todellakin suurenmoisesti tuota herra revolverinheiluttaja Riggsiä", huomautti Jim Wilson katsellen tarkkaavaisesti tyttöä.