"Olkaa vaiti!" keskeytti Bo napsauttaen sormiaan hänen nenänsä edessä.
"Hän on kotoisin Texasista. Niin juuri!"
"Olkoonpa hän vaikka mistä", sanoi Beasley vihaisesti, "niin mitä väliä sillä on? Texasilaisia on kaikkialla. Tuossa on esimerkiksi Jim Wilson, Snake Ansonin varapäällikkö. Hän on texasilainen eikä se seikka peloita ketään."
Beasley viittasi Wilsoniin, joka siirteli levottomasti jalkojaan. Tytön leimuavat silmät seurasivat hänen viittaustaan.
"Oletteko todellakin Texasista?" kysyi Bo.
"Olen, neiti, mutta en ole sen arvoinen", vastasi Wilson. Oli ilmeistä, että epämääräinen häpeäntunne lisäsi hänen hämmennystään.
"Ah, olen ollut siinä luulossa, että texasilaiset roistotkin suojelevat avuttomia tyttöjä!" vastasi Bo hyvin ivallisesti ja pettyneenä.
Jim Wilson painoi päänsä kumaraan. Ellei kukaan muu olisikaan huomannut
Wilsonin suhtautumisen tähän asiaan muuttuneen vakavaksi, huomasi Snake
Anson sen kumminkin.
"Beasley, leikit kuoleman kanssa!" huudahti hän.
"Varmasti!" lisäsi Bo niin kiihkeästi, että kuuntelijat vapisivat. "Olette jättänyt minut nyt näiden lainsuojattomien armoille. Saatte karkoittaa sisarenikin pois hänen kotoaan, mutta hetkenne on vielä koittava. Tom Carmichael tappaa teidät!"
Beasley nousi satulaan. Synkkänä, kalmankalpeana ja raivoissaan istui hän vapisten satulassaan tuijottaen lainsuojattomien johtajaan.