"Viisainta se kumminkin olisi", jatkoi Wilson. "Meillä on jo tarpeeksi tekemistä omista huolistammekin ja hänen pidättäminen luonamme lisää vain niitä. Aavistan jotakin. En ole usein vastustanut päätöksiäsi, mutta tämä ei ollenkaan miellytä minua. Tyttö olisi välttämättä lähetettävä kotiinsa."
"Mutta ehkä kumminkin hyödymme hänestä jollakin tavoin. Hänen sisarensa maksaa kyllä lunnaat."
"Toivon sinun kumminkin punnitsevan ehdotustani tarkasti", lopetti
Wilson.
"Jim, jos haluamme päästä hänestä heti, niin antakaamme Riggsin viedä hänet mukaansa", ehdotti Anson. Hän oli levoton eikä voinut päättää mitään. Wilson huolestutti häntä.
Pitkä texasilainen pyörähti heti katsomaan. Hänessä oli tapahtunut ihmeellinen muutos.
"Emme hitto vieköön annakaan!" sanoi hän.
Anson vapisi, mutta luultavasti ei Wilsonin äänen sävy sitä vaikuttanut. Hän voi kyllä olla joukon johtaja, mutta hän ei ollut silti sen suurin mies. Hänen kasvonsa synkistyivät.
"No, purkakaa sitten leiri", määräsi hän.
Riggs ei ollut luultavasti kuullut Ansonin eikä Wilsonin viimeisiä sanoja, sillä hän oli mennyt hakemaan hevostaan muutamien satojen metrien päästä.
He läksivät jo liikkeelle muutamien minuuttien kuluttua. Burt, Jones ja Moze ratsastivat edellä ajaen kuormahevosia, sitten seurasi Anson Bo kintereillään, sitten Riggs ja viimeisenä tuli Wilson.