"Mutta kuunnelkaahan nyt, Dale", huomautti Wilson vakavasti. "Liian nopea toiminta on yhtä vahingollista kuin liian hidaskin. Snake on ollut hyvin ärtyisä näinä päivinä ja näyttää tulevan yhä ärtyisemmäksi. Ellen toimi hyvin varovaisesti, voi hän huomata jotakin ja tappaa tytön tahi tehdä hänelle jotakin muuta. Tunnen nuo miehet. He ovat kaikki valmiit uhraamaan henkensä. Minun on toimittava hyvin varovaisesti ja jos minulla vain olisi jokin suunnitelma, olisi asian menestyminen sitäkin varmempi."
Wilsonin viekkaat vaaleat silmät loistivat jostakin mietteestä. Hän oli koskemaisillaan toisen kohotetuista käsistään viitatakseen puumaan, kun hän näytti keksivän jotakin parempaa.
"Anson pelkää puumia. Ehkä voimme säikähdyttää hänet ja muut miehet niin, että tytön poisvieminen muuttuu hyvin helpoksi. Voitteko saada tuon suuren pedon tekemään kepposia? Hyökätkää leiriimme yöllä ja karkoittakaa hevosemme."
"Takaan, että voin peloittaa Ansonin melkein kuoliaaksi", vastasi Dale.
"Silloin onnistumme varmasti!" huudahti Wilson melkein iloisesti. "Vahdin tyttöä ja vihjaisen hänelle, miten hänen on näyteltävä osansa. Tulette sinne illalla juuri ennen pimeää. Aion tehdä miehet levottomiksi. Ja silloin voitte usuttaa puuman heidän kimppuunsa tahi tehdä, mitä haluatte. Kun miehet sitten ovat aivan suunniltaan, otan tytön mukaani ja tuon hänet tänne tahi jonnekin muualle ja vihellän teille… Mutta ehkä tämä suunnitelma sittenkin on kelvoton. Jos tuo puuma hyökätessään leiriimme hyppääkin minun niskaani jonkun muun asemesta tahi sitten pimeässä, kun etsin teitä, nitistää minut. Tämä ei tunnu minusta ollenkaan houkuttelevalta."
"Wilson, tämä puuma on kesy", vastasi Dale. "Luulette sitä vaaralliseksi, mutta se on niin vaaraton kuin kissanpoikanen. Se näyttää vain vihaiselta. Ihmiset eivät ole sitä milloinkaan ahdistaneet eikä se ole taistellut milloinkaan muiden kuin karhujen ja antilooppien kanssa. Saan sen seuraamaan kaikenlaisia jälkiä, mutta totuus on kumminkin sellainen, etten voi saada sitä tekemään pahaa kenellekään ihmiselle. Se voi kumminkin peloittaa kuoliaaksi kaikki sellaiset, jotka eivät sitä tunne."
"Tuo riittää jo minulle. Miten hauskaa minulla tulee olemaankaan, kun toverini ovat suunniltaan pelosta. Dale, voitte luottaa minuun ja olen teille kiitollinen senvuoksi, että sallitte minun hieman korjata itsekunnioitustani. Siis illalla, mutta ellei sellainen osoittaudu mahdolliseksi, huomenillalla sitten."
Dale laski pyssyn perän maahan ja suuri puuma sähähti jälleen. Wilson laski kätensä ja astuen eteenpäin tunkeutui hän ympäröivään viheriään kuusikkoon. Sitten hän kiiruhti kuilusta ylös aukiota kohti. Kun hän saapui toveriensa luo, hänen käytöksensä ja ilmeensä muuttuivat.
"Ovatko kaikki hevoset siellä?" kysyi Anson selaillen korttejaan.
"Ovat, mutta ne käyttäytyvät hyvin kummallisesti. Ne näyttävät pelkäävän jotakin."