Sanottuaan sen peräytyi hän tiskin viereen mustan pullonsa luo. Turner meni nostamaan tuoleja ja pöytiä pystyyn, ja pian oli joukko syventynyt peliinsä ja juomiseensa, ehkä kumminkin varovaisemmin ja epäluuloisemmin kuin äsken. Oli merkityksellistä, että heidän ja oven välissä oli leveä aukko. Silloin tällöin tarjosi Turner likööriä sitä haluaville.
Las Vegas nojasi selkänsä tiskiin. Jonkun ajan kuluttua pisti hän revolverin tuppeen ja ojentautui ottamaan pulloa. Hän joi katsoen tuimin silmin oveen. Ketään ei kumminkaan tullut eikä kukaan mennyt ulos, vaikka peli ja juominen eivät näyttäneet huvittavan ketään. Ja tuo savuinen, pitkä ja pahalta haiseva huone olikin ikävä paikka himmeine keltaisine valoineen ja synkkine pahansuovine kasvoineen Turnerin hiiviskellessä edestakaisin, kuolleen Mulveyn tuijottaessa kamalasti kattoon, meksikolaisen väristessä yhä enemmän, kunnes hän vapisi kovasti ja makasi sitten hiljaa paikoillaan, ja synkän odottavan paimenen juodessa ja kuunnellessa jokaisen nauttimansa ryypyn yhä enemmän tulistuttamana ja kiihoittamana askelia, joita ei kuulunut tuleviksi.
Aika kului ja sen aiheuttama pieni muutos tapahtui vain paimenessa. Juoma vaikutti häneen, mutta hän ei päihtynyt. Näytti siltä kuin hänen juomansa likööri olisi sisältänyt kiihtyvää tulta ja jonkunlaista polttoainetta hänen toimintaansa hallitsevalle vihalle. Hän muuttui vihaisemmaksi, synkemmäksi, miettiväisemmäksi, kumarammaksi ja rauhattomammaksi, samalla kun hänen silmänsä alkoivat veristää ja posket punoittaa. Vihdoin, kun oli jo niin myöhäinen, ettei Beasleyn tulo sinne näyttänyt enää ollenkaan mahdolliselta, poistui Las Vegas kapakasta.
Kaikki kylän valot oli jo sammutettu. Väsyneet hevoset seisoivat riippuvin päin pimeässä. Löydettyään omansa talutti Las Vegas sen tielle ja sitten muudatta kujaa kedolle, mistä eräs lato siinti himmeästi tähtien valossa. Aamu ei ollut enää kaukana. Hän irroitti satulan ja päästettyään hevosen irti meni hän latoon. Siellä näytti kaikki olevan hänelle tuttua, koska hän löysi heti tikapuut, kiipesi vintille ja heittäytyi heinille pitkäkseen.
Hän lepäsi, mutta ei nukkunut. Aamun alkaessa sarastaa poistui hän ladosta ja haki hevosensa sinne. Auringon noustessa käveli hän edestakaisin pienessä ladossa ja katseli silloin tällöin ulos lautojen välissä olevista leveistä raoista. Seuraavien tuntien kuluessa katseli hän kylään meneviä ratsastajia, paimenia ja ajopelejä.
Noin aamiaisen aikaan satuloi hän hevosensa ja ratsasti takaisin samaa tietä, jota hän edellisenä yönä oli tullut. Saavuttuaan Turnerin kapakkaan pyysi hän jotakin syödäkseen ja whiskyä juodakseen. Sen jälkeen muuttui hän kuuntelevaksi ja vahtivaksi koneeksi. Hän juopotteli kohtuuttomasti tunnin, mutta sitten hän lakkasi. Hän näytti olevan juovuksissa, mutta ei samalla tapaa kuin juopuneet tavallisesti. Hän muuttui villiksi, hurjaksi ja synkäksi, sanalla sanoen mieheksi, jota oli parasta karttaa. Turner palveli häntä hyvin peloissaan.
Lopulta muuttui Las Vegasin tila sellaiseksi, että hänen oli tahtomattaankin toimittava. Hän ei voinut seisoa paikoillaan eikä istuutuakaan. Mentyään ulos sivuutti hän kaupan, mihin miehet peräytyivät karttaakseen häntä, ja kun hän läksi kävelemään tietä, oli hän niin varuillaan kuin hän olisi odottanut jonkun piilossa olevan vihollisen pyssyn laukausta. Palatessaan kylän valtakadulle ei hän nähnyt enää ainoatakaan ihmistä. Hän meni jälleen Turnerin kapakkaan. Hermostunut ja kalpea omistaja oli siellä toimessaan, mutta Las Vegas ei halunnut enää mitään juotavaa.
"Turner, ammun luullakseni sinut palattuani tänne jälleen", sanoi hän poistuessaan.
Hänellä oli nyt kaupat, tie, jopa koko kyläkin hallussaan, ja hän käveli siellä kuin vahti, joka odottaa intiaanien hyökkäystä.
Noin puolenpäivän tienoissa uskalsi muudan mies lähestyä paimenta ja puhutella häntä.