August Wilhelm Iffland (1759–1814) oli saksalainen näyttelijä, teatterinjohtaja ja näytelmäkirjailija. Hän kehitti ja kohotti Berliinin näyttämötaidetta ja sai siitä 1811 kunnianimen ”kuninkaallisten näytäntöjen tirehtööri”. Näyttelijänä Iffland ei ollut niinkään nerokas kuin älykäs, yksityiskohtia tarkoin harkitseva taituri, joka parhaiten onnistui koomisissa ja porvarillisissa luonneosissa. Hänen näytelmiään haittaa liiallinen moralisoiva laajuus, vaikka niiden rehellistä tapainkuvausta on kannattamassa hyvä ihmis- ja näyttämötuntemus. Näkemyksiään ja kokemuksiaan näyttämötaiteen alalla Iffland on esittänyt teoksissa Fragmente über Menschendarstellung (1785) Theorie der Schauspielkunst (1815) ja Almanach fürs Theater (1806). Ifflandin lukuisista näytelmistä mainittavia ovat Die Jäger, Die Hagestolzen, Dienstpflicht, Die Mündel ja Die Reise nach der Stadt.

August Wilhelm von Schlegel oli saksalainen kirjailija, kriitikko ja kirjallisuudentutkija. Hän aloitti teologianopinnot mutta siirtyi Christian Gottlob Heynen vaikutuksesta filologiaan. Hänen opintojaan ja kirjailijantyötään tukivat runoilija Gottfried August Bürger ja esteetikko Friedrich Ludewig Bouterweck. Hän oleskeli 1791–1795 kotiopettajana Amsterdamissa, oli vuodesta 1796 dosentti ja vuodesta 1798 ylimääräinen professori Jenan yliopistossa, jossa hän luennoi muun muassa estetiikasta, Kreikan, Rooman ja Saksan kirjallisuushistoriasta ja muinaistutkimuksen metodiikasta. Samanaikaisesti hän toimi Jenassa myös tuotteliaana kriitikkona Friedrich Schillerin julkaisuissa Die hören ja Allgemeine litteraturzeitung.

August Wilson, alun alkaen Frederick August Kittel oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija.

Auguste Barbier (1805–1882) oli vallankumouksen innoittama ranskalainen kirjailija. Barbier julkaisi heti heinäkuun vallankumouksen jälkeen Iambes, joissa hän värikkäästi ja kuvallisen kaunopuheisesti ruoski aikansa siveellistä rappiotilaa. Vaikka hänen myöhemmät runokokoelmansa olivat muodoltaan taidokkaampia, ne eivät enää kohonneet esikoiskokoelman rinnalle. Niitä olivat Il Pianto ja Lazare, joista edellinen käsittelee Italian oloja, jälkimmäinen Englannin.

Auguste Comte oli ranskalainen filosofi, positivismin perustaja ja sosiologi. Häntä pidetään ensimmäisenä nykyajan tieteenfilosofina.

Pierre-Auguste Renoir oli ranskalainen taidemaalari. Renoir oli uransa alkuvaiheessa yksi impressionistisen tyylin luojista, ja 1880-luvulta alkaen hänen tyylinsä sai vaikutteita antiikin ja renessanssin taiteesta. Renoir valitsi maalauksiinsa miellyttäviä aiheita, kuten huvittelevia ihmisiä ja kauniita maisemia.

François-Auguste-René Rodin oli ranskalainen kuvanveistäjä. Hän oli 1800-luvun huomattavimpia kuvanveistäjiä ja modernin veiston uranuurtaja. Rodinin vaikutus figuratiivisen kuvanveiston alueella on ollut merkittävä.

Auguste Vacquerie (1819–1895) oli ranskalainen kirjailija. Hän oli Victor Hugon ystäviä. Kirjailijauransa Vacquerie aloitti 1840 runokokoelmalla L’enfer d’esprit, jota seurasi Demi-teintes (1845), ja molemmat sisältävät muodoltaan valmista runoutta. Vuonna 1848 esitettiin Vacquerien huvinäytelmä Tragaldabas, joka kuitenkin jäi vaille menestystä. Seuraavina vuosina hän kirjoitti useita muita näytelmiä, joista suosiota saavutti erityisesti Jean Baudry (1863). Parhaimpana on pidetty Formosaa (1888). Vacquerien muuta tuotantoa on esseekokoelma Profils et grimaces sekä joukko sanomalehtikirjoituksia. Hänen jälkeenjääneistä papereistaan julkaistiin Théâtre inédit (1897).

Auguste Villiers de l'Isle-Adam oli ranskalainen kirjailija. Hänen tuotantonsa edustaa myöhäisromantiikkaa.

Augusten Xon Burroughs on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on muistelma Juoksee saksien kanssa, josta on tehty myös samanniminen elokuva (2006).