Agnija Lvovna Barto oli neuvostovenäläinen lastenkirjailija.

Agrippa oli skeptiseen koulukuntaan kuulunut filosofi, joka eli todennäköisesti ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Hänet tunnetaan viiden varman tiedon mahdottomuutta painottavan troopin muotoilijana.

Agustín Moreto y Cavana, myös: Cabaña, oli espanjalainen näytelmäkirjailija. Hän syntyi puoliksi italialaiseen sukuun. Hän astui myöhemmin monen muun espanjalaisen runoilijan tavoin hengelliseen säätyyn. Hänen runoilleen on ominaista, että niistä puuttuu satunnaisvaikuttavaisuus ja että niiden jännittävyys luonnollisesti johtuu itse luonteista. Hänen monista näytelmistään ovat parhaita mestarillinen, hieno komedia El desdén con el desdén, jota Molière ja Carlo Gozzi jäljittelivät, ja murhenäytelmä El valiente justiciero. Moreto y Cavana määräsi testamentissaan, että hänen ruumiinsa oli haudattava "hirtettyjen niitylle", toisin sanoen teloitettujen hautausmaahan.

Agustina Bessa-Luís oli portugalilainen kirjailija. Hänen maineensa syntyi teoksella Sibila (1954), joka kertoo Pohjois-Portugalin maaseutuaristokratiasta. Myöhemmissä teoksissa hän on käsitellyt vuoden 1974 vallankumousta ja kuninkaallisia.

Aharon Appelfeld oli israelilainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.

Ahatanhel Krymskyi, oli huomattava ukrainalainen orientalisti, belletristi, lingvisti, kirjallisuudentutkija, folkloristi ja kääntäjä. Hän oli vuodesta 1918 Ukrainan tiedeakatemian (VUAN) täysjäsen ja vuodesta 1903 Ševtšenkon tieteellisen seuran jäsen.

Ahmad Shamlou oli iranilainen runoilija. Tiedottaessaan Shamloun kuolemasta Teheranin radio totesi "Iranin menettäneen suurimman runoilijansa".

Ahmed Jasawi oli keskiaasialainen sufilainen runoilija ja uskonnollinen vaikuttaja.

Ahmed Rami on ruotsalais-marokkolainen kirjailija ja holokaustin kiistäjä. Hän perusti paikallisradiokanava Radio Islamin, jota on nykyisin lakkautettu.

Ahmet Haşim oli merkittävä 1900-luvun alkupuolen turkkilainen runoilija. Hän aloitti perinteiseen osmanityyliin, mutta saatuaan vaikutteita ranskalaisesta runoudesta, erityisesti ihailemaltaan Henri de Régnierilta, hän suuntautui symbolismiin ja kehitti oman tyylin. Myöhemmin hän siirtyi proosaan.