Christfried (Kristfrid) Ganander oli suomalaisen kansankulttuurin kerääjä, pappi ja sanakirjan tekijä. Gananderin suurin saavutus oli ensimmäisen laajan suomen kielen sanakirjan kerääminen, joka jäi kuitenkin julkaisematta. Lisäksi hän oli kansanrunouden kerääjä jo ennen Elias Lönnrotia.

Christoph von Schmid oli saksalainen nuortenkirjailija. Hänestä tuli 1816 kirkkoherra Ulmin lähelle, ja 1827 hän siirtyi Augsburgiin. Hänen kirjoituksiaan on käännetty monille kielille. Koottuja kertomuksia Gesammelte erzählungen julkaistiin vuodesta 1901 alkaen. Muistelmat ilmestyivät 1853–1857.

Marcus Tullius Cicero oli roomalainen poliitikko, puhuja, filosofi, lakimies ja kirjailija. Häntä pidetään yleisesti latinankielisen proosan mestarina, ja klassinen latina määritellään yleensä Julius Caesarin ja Ciceron teosten pohjalta. Ciceron teoksia on säilynyt poikkeuksellisen paljon. Hänen vaikutuksensa myöhempään kirjallisuuteen ja kielenkäyttöön on ollut merkittävää. Häntä pidetään myös eräänä eurooppalaisen humanismin perustajahahmoista.

Clara Tschudi oli norjalainen kirjailija, sukutaustaltaan sveitsiläinen. Hänen aikoinaan suositut kirjansa käsittelevät kepeässä muodossa historiallisia henkilöitä, varsinkin naisia. Hän kirjoitti myös pieniä elämäkerrallisia kuvauksia Silhouetter (1898) muun muassa Ruotsi-Norjan kuningattaresta Sofiasta.

Clemens Brentano oli saksalainen romantiikan ajan kirjailija.

Conrad Ferdinand Meyer oli sveitsiläinen kirjailija. Hän kuuluu Sveitsin huomattavimpiin saksankielisiin kirjailijoihin ja oli historiallisten novellejen mestari realismin kaudella. Hän kirjoitti muodoltaan ja tyyliltään hiottuja teoksia keskiajan, renessanssin ja barokin henkilöhahmoista.