Gustav Struve oli saksalaisen vallankumouksellinen agitaattori, joka yritti vuoden 1848 vallankumouksen aikana useita kertoja nostattaa tasavaltaisen kansannousun Badenissa.

Gustav Suits oli virolainen runoilija ja vuosisadan alussa syntyneen Noor-Eesti eli Nuori Viro -nimisen kansallisuusliikkeen perustaja ja johtomiehiä.

Gustav von Schmoller oli saksalainen taloustieteilijä, sosiaalipoliitikko ja nuoremman historiallisen koulukunnan johtaja. Hän toimi professorina Hallessa 1864–1872, Strasbourgissa 1872–1882 ja Berliinissä 1882–1913. Preussin valtioneuvoston jäseneksi hänet valittiin 1884 ja Berliinin yliopiston edustajaksi Preussin herrainhuoneeseen 1899. Hän oli myös Saksan sosiaalipoliittisen yhdistyksen perustajia.

Gustav Toivo Johannes von Schoultz oli suomalainen kontra-amiraali ja merioikeuden asiantuntija, joka palveli Venäjän keisarikunnan laivastossa ja toimi itsenäisen Suomen laivaston komentajana vuosina 1919 ja 1923–1926.

Gustav Johannes Wied (6. maaliskuuta 1858 Holmegaard, Nakskov, Tanska – 24. lokakuuta 1914 Kööpenhamina, Tanska) oli tanskalainen kirjailija.

Gustave Aimard, alkuaan Olivier Aimard, adoptionimeltään Olivier Gloux oli ranskalainen kirjailija, joka kirjoitti lukuisia kirjoja latinalaisesta Amerikasta.

Gustave Flaubert oli ranskalainen realistisen suunnan kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti vuonna 1857 ilmestyneestä romaanista Madame Bovary.

Gustave Kahn oli ranskalainen runoilija ja taidekriitikko.

Gustave Le Bon oli ranskalainen sosiaalipsykologi ja sosiologi.

Gustavo Adolfo Bécquer, oikea nimi Gustavo Adolfo Claudio Domínguez Bastida oli espanjalainen runoilija ja prosaisti ja myös lahjakas piirtäjä. Häntä pidetään yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä espanjalaisista runoilijoista. Hänen melankoliset teemansa olivat samoja kuin romantiikan ajan runoilijoiden, mutta hänen eleetön tyylinsä oli tietoisen epäromanttista. Häntä on kutsuttu Espanjan ensimmäiseksi moderniksi runoilijaksi.