Ivan L’ovkin oli neuvostoajan karjalainen säveltäjä ja karjalaisen kansanrunouden kerääjä, Neuvosto-Karjalan ansioitunut taiteilija (1949), Venäjän neuvostotasavallan kulttuurialan arvostettu työntekijä.

Ivan Ivanovitš Lažetšnikov oli venäläinen kirjailija.

Ivan Le (ukr. Іван Ле, oikea nimi Ivan Leontijovytš Moisja, ukr. Іван Леонтійович Мойся; 22. maaliskuuta 1895 Moisyntsi, Zolotonošan piiri, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 9. lokakuuta 1978 Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen kirjailija.

Ivan Ivanovitš Lepjohin oli venäläinen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija. Hän oli Venäjän tiedeakatemian pitkäaikainen sihteeri. Carl Ludwig Willdenow nimesi Lepechinia suvun hänen kunniakseen. Lepjohin kuvaili ja nimesi muun muassa nunnataskun 1770.

Ivan Ivanovitš Makarov oli venäläinen neuvostokirjailija.

Ivan Martin Jirous oli tšekkiläinen runoilija ja tšekkiläisen rockyhtyeen The Plastic People of the Universe taiteellinen johtaja ja Tšekin maanalaisen toiminnan organsaattori kommunistihallinnon aikana. Hänet tunnetaan myös nimellä Magor ('puupää', johdettu luultavasti termistä "phantasmagoria", nimen keksijä on "kokeellinen" runoilija Eugen Brikcius.

Ivan Ivanovitš Martynov oli venäläinen filologi, kasvitieteilijä ja opettaja.lähde?

Ivan Mažuranić (1814–1890) oli kroatialainen runoilija ja valtiomies. Hän oli 1873–1880 Kroatian baanina. Hän osallistui merkittävällä tavalla illyrialaiseen liikkeeseen ja on kirjoittanut eeppis-kansallisen runoelman Smrt Smail-Age-Čengići, joka on eteläslaavilaisen kirjallisuuden merkittävimpiä runotuotteita. Mažuranić on myös onnistuneella tavalla täydentänyt Ivan Gundulićin eeposta Osman sepittämällä siihen kadonneitten tilalle kaksi viimeistä laulua ja julkaissut saksalais-kroatialaisen sanakirjan (1842).

Ivan Paulavitš Melež oli valkovenäläinen neuvostokirjailija.

Ivan Stepanovitš Mihejev oli udmurttilainen kirjailija, pedagogi ja kansanvalistaja.