Jean de Joinville oli ranskalainen kronikoitsija. Hän kirjoitti Filip IV:n vaimon Johanna Navarralaisen pyynnöstä Ludvig IX:n elämäkerran. Teos valmistui vasta vuonna 1309, jolloin sen tilaaja oli jo kuollut. Joinville omisti siksi työn Johannan pojalle, tulevalle Ranskan Ludvig X:lle.

Jean de La Bruyère oli ranskalainen kirjailija, jonka teosta Les Caractères ou les Mœurs de ce siècle (1688) on pidetty ranskankielisen kirjallisuuden mestariteoksena. Ranskan arvostetuimpiin kirjailijoihin kuuluvana hän sai runsaasti jäljittelijöitä.

Jean de La Fontaine (8. heinäkuuta 1621 Château-Thierry, Ranska – 13. huhtikuuta 1695 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija.

Jean de Rotrou oli ranskalainen kirjailija. Hän opiskeli juridiikkaa mutta alkoi samalla 1628 harrastaa kirjoittamista, ja hän julkaisi kaksi runokokoelmaa, 1631 ja 1635. Tärkeämpi on kuitenkin hänen näytelmätuotantonsa. Hän liittyi 1632 Hôtel de Bourgognen teatteriryhmään, ja vuodesta 1634 hän oli yksi Richelieun ”viidestä kirjailijasta”, ja myös Pierre Corneille kannusti häntä kirjailijantyössä.

Jean de Silhon oli ranskalainen poliitikko, valtioneuvos ja Ranskan akatemian jäsen.

Jean Delay oli ranskalainen psykiatri, neurologi ja tietokirjailija sekä Ranskan akatemian jäsen.

Jean Desmarets de Saint-Sorlin oli ranskalainen runoilija, kirjailija ja näytelmäkirjailija. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.

Jean Echenoz on ranskalainen kirjailija. Echenoz on opiskellut useissa Etelä-Ranskan yliopistoissa. Pariisissa hän on asunut vuodesta 1970 lähtien.

Markiisi Jean François de Saint-Lambert oli ranskalainen runoilija ja filosofi.

Jean François Regnard (1655–1709) oli ranskalainen näytelmäkirjailija. Hänen näytelmänsä ovat farssia muistuttavia tapakomedioita. Näytelmien lisäksi hän teki matkakertomuksia, jotka perustuvat matkoihin muun muassa Algeriassa, Skandinaviassa ja Lapissa. Hänen Lapin kuvauksensa Voyage en Laponie (1731) osa Tornaeuksen hautajaiset julkaistiin suomeksi antologiassa Laaja Lapinmaa.