Joseph Mary Plunkett oli irlantilainen runoilija, lehtimies ja nationalisti, joka osallistui vuoden 1916 pääsiäiskapinan johtoon. Hänet teloitettiin kapinan kukistamisen jälkeen.

Joseph Priestley (1733–1804) oli englantilainen pappi, kemisti, luonnonfilosofi ja psykologi. Kemistinä hän tutki varsinkin kaasuja. Vuonna 1774 hän sai elohopeaoksidia kuumentamalla valmistetuksi puhdasta happea ja tutki sen ominaisuuksia. Muutamaa vuotta myöhemmin hän havaitsi myös, että "sitoutunutta ilmaa" (hiilidioksidia) sisältävässä vedessä kasvit tuottivat sitä. Jo sitä ennen hän oli todennut, että "sitoutunut ilma" ei ylläpitänyt palamista eikä hengitystä, mutta sitä sisältäneessä säiliössä hiiret pysyivät kauemmin hengissä, jos siellä pidettiin myös kasveja.

Joseph Raz oli israelilainen oikeusteoreetikko ja poliittinen ajattelija. Häntä pidettiin elinaikanaan yhtenä maailman johtavista oikeusteoreetikoista.

Moses Joseph Roth (2. syyskuuta 1894 Brody, Galitsia, Itävalta-Unkari – 27. toukokuuta 1939 Pariisi, Ranska) oli itävaltalainen kirjailija.

Joseph Roumanille oli provencelainen runoilija. Hän oli ensin opettaja, sen jälkeen oikolukija. 1850-luvun alussa hän avasi Avignonissa kirjakaupan ja vaikutti voimakkaasti provencelaisen kirjallisuuden elvyttämiseen. Hän vaikutti kansan tapojen siistiytymiseenselvennä, osittain raikkailla ja viattomilla runoillaan, osin satiirisilla kirjoituksillaan ja kertomuksillaan, joissa hän iloisen hyväntahtoisesti sivalteli muun muassa seudun kansankiihottajia vuoden 1848 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Roumanille oli sihteerinä perustamassaan Félibrigessä ja julkaisi aikakauskirjaa Armana provençau.

Joseph Smith oli yhdysvaltalainen saarnaaja ja uususkonnollisen Myöhempien aikojen pyhien liikkeen perustaja.

Joseph Stein oli yhdysvaltalainen libretisti. Hän nousi kansainväliseen kuuluisuuteen musikaalikäsikirjoituksillaan, joiden joukossa ovat Viulunsoittaja katolla (1964) ja Zorba (1968).

Joseph Stiglitz on yhdysvaltalainen ekonomisti. Laajan akateemisen tuotantonsa lisäksi Stiglitz on kirjoittanut useita laajemmalle yleisölle suunnattuja teoksia, joista Globalisaation sivutuotteet on käännetty suomeksi. Stiglitz tunnetaan erityisesti kriittisistä näkemyksistään globalisaatiosta ja kansainvälisistä organisaatioista kuten Kansainvälisestä valuuttarahastosta. Tästä huolimatta Stiglitz on toiminut vaikutusvaltaisissa tehtävissä Maailmanpankissa, kuten pankin pääekonomistina ja ”senior vice presidenttinä”. Stiglitz sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2001 epäsymmetrisen informaation vaikutuksen tutkimuksesta yhdessä George Akerlofin ja Michael Spencen kanssa.

Joseph Victor von Scheffel oli saksalainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa on 1854 ilmestynyt suuren menestyksen saanut eeppinen runo Der Trompeter von Säkkingen, ja 1884 syntyi alku Victor Nesslerin oopperalle, jonka libreton laati Rudolf Bunge. Seuraavat työt olivat nekin suuria menestyksiä: historiallinen romaani Ekkehard (1855), runokokoelma Frau Aventiure (1863), Lieder aus Heinrich von Ofterdingens zeit (1864), novelli Juniperus (1866), Gaudeamus! Lieder aus dem engern und weitern (1867), joka on omaperäinen juomalaulukokoelma ja kuuluu runoilijan parhaisiin luomuksiin, Bergpsalmen (1870) ja Hugideo (1884).

Joseph Victor Widmann oli sveitsiläinen runoilija. Hän oli ylemmän tyttökoulun johtaja Bernissä 1868–1880 ja sen jälkeen toimittajana Der Bundissa.