Konstantin Konstantinovitš Rokossovski oli neuvostoliittolainen sotilasjohtaja ja Puolan puolustusministeri.

Konstantin (Kirill) Mihailovitš Simonov oli venäläinen neuvostokirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten toista maailmansotaa kuvaavista runoista, näytelmistä ja romaaneista. Simonov oli myös merkittävä kirjallisuus- ja yhteiskuntaelämän vaikuttaja.

Konstantin Stanislavski, oli venäläinen teatteriohjaaja ja -teoreetikko sekä teatteripedagogi. Hän on vaikuttanut perustavanlaatuisella tavalla etenkin näyttelijäntyön teoriaan niin Venäjällä, kuin Euroopassa Yhdysvalloissakin.

Konstantin Mihailovitš Stanjukovitš oli venäläinen kirjailija.

Konstantin Andrejevitš Trenjov oli venäläinen neuvostokirjailija.

Konstantin Eduardovitš Tsiolkovski oli venäläinen lukion opettaja, joka kirjoitti ensimmäiset tieteelliset avaruuslentoja koskevat julkaisut 1800-luvun lopussa ja julkaisi teoriansa kirjoina 1920-luvun alkupuolella. Tsiolkovski on – etenkin Neuvostoliiton ja Venäjän – astronautiikan isä. Hän kehitti rakettien tehokkuutta kuvaavan lain, Tsiolkovskin lain, ajatuksen aurinkopurjehduksesta, hahmotteli avaruusaseman ja pohti tähtienvälisiä avaruusmatkoja. Hän oli erityisen aktiivinen myöhempinä vuosinaan: Tsiolkovski julkaisi kymmenenä viimeisenä elinvuotenaan yhteensä 58 kirjaa ja yli 500 tieteellistä julkaisua.

Konstantin Vaginov oli venäläinen neuvostokirjailija. Hän opiskeli lakia ja osallistui Venäjän sisällissotaan punaisten puolella. Hän kuului alkuun akmeistien ryhmään, sittemmin oberiutteihin. Hän oli runoilijana kokeileva. Proosassaan hän kuvaa karnevalistisesti 1920-luvun kulttuurielämää.

Konstantin Velitškov oli bulgarialainen kirjailija ja poliitikko. Hän osallistui Bulgarian vapautusliikkeeseen. Hän kirjoitti kertomuksia, sonetteja, näytelmiä ja kritiikkiä ja käänsi länsieurooppalaisia runoilijoita.

Konstantin Dmitrijevitš Vorobjov oli neuvostovenäläinen kirjailija.

Konstantine Gamsakhurdia oli georgialainen kirjailija ja julkisuuden henkilö, jota pidetään yhdessä Mikheil Džavakhišvilin kanssa 1900-luvun vaikutusvaltaisimpana georgialaisena romaanikirjailijana. Gamsakhurdia sai koulutuksensa ja julkaisi ensimmäiset teoksensa Saksassa. Parhaissa töissään, kuten Didostatis mardžvena ja Davit Aghmašenebeli, hän yhdistääkin länsieurooppalaisia vaikutteita puhtaasti georgialaisiin teemoihin. Hän suhtautui neuvostovaltaan vihamielisesti, mutta kuului silti niihin harvoihin johtaviin georgialaisiin kirjailijoihin, jotka selvisivät Stalinin kauden sorrosta, vaikka hänet pidätettiinkin useita kertoja ja karkotettiin Vienanmerelle. Hänen teostensa huomattava piirre on henkilöhahmojen oivaltava psykologinen kuvailu. Lisäksi Gamsakhurdia toi georgian kieleen uutta hienovaraisuutta imitoimalla arkaaista kieltä, luodakseen vaikutelman vanhasta tekstistä.