Karl Ove Knausgård [ˈkɑːɭ ˈuːvə ˈknæʉsˌgɔːɾ] (s. 6. joulukuuta 1968 Oslo) on norjalainen kirjailija.

Karl Philipp Moritz (1756–1793) oli saksalainen kirjailija, Sturm und Drang -kauden erikoisimpia henkilöitä ja Goethen ystävä. Hän oli vuodesta 1789 muinaistieteen professori Berliinissä Preussin taideakatemiassa.

Karl Raimund Popper, oli itävaltalais-brittiläinen tieteenfilosofi, jonka näkemysten katsotaan vaikuttaneen huomattavasti myös 1900-luvun yhteiskuntafilosofiaan.

Karl Berngardovitš Radek oli Neuvostoliitossa vaikuttanut puolalainen bolševikki ja Kommunistisen internationaalin varhaisvaiheen johtaja.

Karl Ristikivi oli virolais-ruotsalainen kirjailija.

Karl Robert Vasiljevitš Nesselrode oli venäläinen kreivi ja diplomaatti, joka toimi Venäjän ulkoministerinä vuosina 1822–1856. Hän osallistui ja vaikutti vuonna 1815 Wienin kongressiin ja sitä vuosina 1818–1822 seuranneisiin kansainvälisiin kongresseihin. Nesselrode oli Pyhän Allianssin puolestapuhuja ja pyrki myöhemmin laajentamaan Venäjän vaikutusvaltaa Balkanilla.

Karl Rudolf Hagenbach oli sveitsiläinen kirkkohistorioitsija ja teologi. Hän syntyi ja opiskeli Sveitsin Baselissa ja toimi myöhemmin professorina samassa kaupungissa.

Karl Russwurm oli saksalainen historiantutkija ja sukututkija.

Karl Schönherr oli itävaltalainen lääkäri ja kirjailija. Hän opiskeli lääketiedettä Wienissä, jossa hän toimi lääkärinä.

Karl P. N. Shuker on brittiläinen eläintieteilijä. Hän työskentelee kokoaikaisena freelance-kirjailijana ja konsulttina, erikoisalanaan kryptozoologia, jossa hän on kansainvälisesti tunnettu. Shuker matkustaa säännöllisesti ympäri maailman, ja esiintyy myös usein televisiossa ja radiossa. Hänestä on sanottu, että hän "on nykyisin kansainvälisesti tunnustettu kirjailija ja tutkija kaikissa näkökulmissa eläintieteeseen ja selittämättömiin ilmiöihin, itse Heuvelmansin kruununperijä".