Pjotr Mihailovitš Semjonov oli karjalainen kirjailija ja kääntäjä.

Pjotr Petrovitš Semjonov-Tjan-Šanski oli venäläinen maantieteilijä ja tilastotieteilijä. Hän tuli tunnetuksi Keski-Aasian Tienšanin vuoriston tutkimusmatkastaan vuonna 1857.

Pjotr Arkadjevitš Stolypin oli venäläinen konservatiivinen valtiomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan, suuresta maatalousuudistuksestaan eli niin sanotusta Stolypinin reformista ja Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta. Hänet salamurhattiin kesken virkakauden.

Pjotr Berngardovitš Struve oli venäläinen taloustieteilijä ja poliittinen kirjailija. Hän oli nuorempana vaikutusvaltainen sosialisti, myöhemmin perustuslaillinen liberaali ja lopuksi vastavallankumouksellinen oikeistolainen.

Pjotr Andrejevitš Tolstoi oli venäläinen kreivi, diplomaatti ja valtiomies Pietari Suuren aikana.

Pjotr Jakovlevitš Tšaadajev ; oli venäläinen filosofi ja käytännön poliitikko.

Pjotr Iljitš Tšaikovski (ven. Пётр Ильи́ч Чайко́вский,  kuuntele ääntämys (ohje); 7. toukokuuta (J: 25. huhtikuuta) 1840 Votkinsk – 6. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1893 Pietari) oli venäläinen romantiikan ajan säveltäjä. Hän oli Venäjän tunnetuimpia ja 1800-luvun merkittävimpiä säveltäjiä. Hänen kunniakseen Moskovassa järjestetään joka neljäs vuosi Kansainvälinen Tšaikovski-kilpailu.

Pjotr Vasiljevitš Zavadovski s.10/21 tammikuuta 1739) Krasnovišersk, Belgorodin kuvermentissa, Venäjän keisarikunta – 9/21 tammikuuta 1812, Pietari, Venäjän keisarikunta), oli venäläinen kreivi, valtiomies ja kabinettisihteeri sekä Venäjän keisarikunnan opetusministeri vuosina 1802–1810.

Pjotr Petrovitš Veršigora oli venäläinen neuvostokirjailija.

Pjotr Andrejevitš Vjazemski oli venäläinen ruhtinas, runoilija ja kirjallisuuskriitikko.