Sergei Vadimovitš Stepašin, sisäministeriön joukkojen kenraaliluutnantti, oli Venäjän pääministerinä 12. toukokuuta 1999 – 9. elokuuta 1999.

Sergei Stepnjak, oikea nimi Sergei Mihailovitš Kravtšinski, ven. Сергей Михайлович Кравчинский, (13. heinäkuuta 1851 tai 1852 Novyi Starodub, Hersonin kuvernementti, Venäjä – 23. joulukuuta oli venäläinen kirjailija ja vallankumouksellinen. Hän osallistui 1870-luvulla Venäjän vallankumoukselliseen liikkeeseen, pakeni ulkomaille ja julkaisi kuvauksia Venäjän oloista, esimerkiksi Nihilisti ja Maanalainen Venäjä. Hän kuoli rautatieonnettomuudessa Lontoossa.

Sergei Ivanovitš Tanejev oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja musiikkipedagogi.

Sergei Petrovitš Trubetskoi oli venäläinen ruhtinas ja yksi dekabristikapinan johtohenkilöitä.

Sergei Aleksejevitš Tšaplygin oli venäläinen ja neuvostoliittolainen fyysikko, matemaatikko ja insinööri. Hänet tunnetaan muun muassa virtausmekaniikan Tšaplyginin yhtälöstä ja kosmologiassa käytetystä hypoteettisesta materiasta, Tšaplyginin kaasusta.

Sergei Grigorjevitš Tšavain oli marilainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän valmistui 1908 opettajaksi Kazanin opettajaseminaarista. Tšavain tapettiin Stalinin puhdistuksissa 1937 porvarillisena nationalistina, mutta hänen maineensa palautettiin 1950-luvulla.

Sergei Semjonovitš Uvarov oli venäläinen kreivi, kansainvälisesti tunnustettu antiikin Kreikan tuntija ja valtiomies, jolla oli merkittävä vaikutus Venäjän koulutuspolitiikkaan keisari Nikolai I:n valtakaudella.

Sergei Ivanovitš Vavilov oli merkittävä venäläinen fyysikko, joka työskenteli erityisesti optiikan alalla. Hän oli Neuvostoliiton tiedeakatemian puheenjohtaja heinäkuusta 1945 aina kuolemaansa asti, Korkeimman neuvoston jäsen ja nelinkertainen Stalinin palkinnon saaja.

Sergei Aleksejevitš Voronin oli venäläinen neuvostokirjailija.

Sergei Juljevitš Witte oli venäläinen kreivi ja maltillisen uudistusmielinen hallintomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan valtiovarainministerinä vuosina 1892–1903 ja pääministerinä Venäjän vuoden 1905 levottomuuksien aikana 1905–1906 suositellen maalle perustuslaillisen uudistuksen vallankumoukselliseksi muuttuvan liikkeen tyynnyttämiseksi perustuttamalla Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuman.