Viktor Dyk oli tšekkiläinen runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija, poliitikko, poliittinen kirjoittaja ja lakimies.

Viktor Emil Frankl oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.

Viktor Mihailovitš Gluškov oli yksi tietotekniikan perustajia Neuvostoliitossa ja vaikutti erityisesti nykyisen Ukrainan alueella.

Viktor Vasiljevits Grišin oli neuvostoliittolainen kommunistipoliitikko ja politbyroon jäsen.

Viktor Hryhorovytš, ukr. Віктор Григорович,(12. toukokuuta 1815 Balta, Podolian kuvernementti – 31. joulukuuta 1876 Jelisavetgrad, Hersonin kuvernementti) oli ukrainalainen slavisti.

Viktor Vladimirovitš Jerofejev on venäläinen kirjailija, joka on joutunut toisinajattelijan kirjoihin niin Leonid Brežnevin Neuvostoliitossa kuin Putinin Venäjälläkin.

Viktor Pavlovitš Kin oli venäläinen neuvostokirjailija ja lehtimies.

Viktor Lvovitš Kortšnoi oli shakin suurmestari. Häntä pidetään yleisesti vahvimpana pelaajana, josta ei tullut maailmanmestaria. Korkeasta iästään huolimatta hän pelasi aktiivisesti turnauksissa vuoden 2012 lopulle asti.

Viktor Borisovitš Krivulin oli venäläinen runoilija, kriitikko, toimittaja ja historioitsija, joka kuului pietarilaisen avantgarden merkittävimpiin kirjailijoihin ja oli venäläisen undergroundin johtavia hahmoja koko sen ajan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän kuului myös Neuvostoliitossa harjoitetun maanalaisen julkaisutoiminnan samizdatin merkkihenkilöihin.

Viktor Georgijevitš Kulikov oli Varsovan liiton joukkojen komentaja 1977–1989 ja Neuvostoliiton marsalkka.