LÄHTÖVALMISTUKSIA
Pataljoonan kuntoonpanemiseen kului ainakin viikonpäivät. Jälleen pidettiin tarkastuksia. Kaikki huono ja kulunut hyljättiin ja joka mies sai uudet vihreät puvut ja kunnon varustukset. Saksalaiset eivät tahtoneet lähettää ryysyistä joukkoa Suomeen. Tällä välin saapui Suomesta maan laillisen hallituksen kuriiri ja kaksi höyrylaivaa pataljoonaa hakemaan. Eräänä aamuna astui komppanian huoneistoon pari vakavaa suomalaista merikarhua puhelemaan kotimaan kuulumisia ja he lienevät harvoin läpäisseet sellaista tutkintoa, mihin he nyt antautuivat. Toinen heistä, eräs etelä-Suomen talonomistaja oli ennen sotaa pari viikkoa kitunut Turussa punaisten vankina, saanut selkäänsä ja potkuja, niin että sai niitä potea useita viikkoja. Vallankaappauksesta kuultuaan hän heti alkoi hommata pataljoonaa kotiin. Punaisista hän lausui mielipiteenään, että entiset rauhalliset ihmiset ja tuttavatkin oli vallannut sellainen kiihko, että he tuntuivat yht'äkkiä muuttuneen mielipuoliksi. Mitä he oikein vaativat ja tahtoivat, siitä harva oli selvillä. Venäläiset sotilaat kulkivat konekivääreillä varustetuissa autoissa pitkin maaseutua pannen toimeen kotitarkastuksia, eikä koko Suomessa ollut minkäänlaista hengen eikä omaisuuden turvaa.
Muutaman päivän kuluttua suomalaiset höyrylaivat Arcturus ja jokin pikku rähjä Castor, tai mikä lienee nimeltään ollut, saapuivat Libaun satamaan ja jääkärit tuumailivat, että jo viimeinkin taisi tulla lähtö. Sitä oli toivottu, jopa valmisteltu niin monet monituiset kerrat, että lopulta koko asia tuntui mahdottomalta. Jos kuka jääkäreille kuukausi sitten olisi puhunut Suomeen lähdöstä, olisi hän saanut vastaukseksi:
— Ä-ä-älä nyt viitsi ruveta visertelemään.
Mutta nyt ukot omin silmin näkivät Suomesta tulleet laivat ja niiden miehistö puhui "selevee Suomea". Ei ollut enää epäilemistäkään. Jääkärit tunkeilivat laivamiesten ympärille kysellen ja udellen.
— No mitäs sieltä Suomesta oikein kuuluu?
— Minkälaisia ne punaiset ovat tappelemaan?
— Ei suinkaan niillä järjestyksestä ja komennosta ole paljon tietoa?
Laivamiehet vakuuttelivat, ettei punaisilla ole ei johtoa ei järjestystä, mutta yhtä hyvin valkoiset tarvitsevat kokeneita johtajia ja nyt he ovat lähetetyt juuri sitä varten jääkäreitä hakemaan.
Ja meidän pojat ne röyhistelivät rintaansa, hymyillen itsetietoisina muka suuristakin johtajantaidoistaan ja salaisuuksistaan.
— Niin, onhan sitä meitä täällä opetettu — — — on kouluutettu ja komenneltu ja — — — rihm! — rintamalla sitä kans' käytiin.
— No minkälainen se ryssä oli siellä Saksan rintamalla? kyselevät laivamiehet vuorostaan.
— Hjaa ryssä! Niitä oli monenlaisia. Oli lalluja ja oli sisukkaita.
Kneis'in rontilla ne ampu romvoieria että kehkesirrit hyppeli
unterstantissa ja törkymyysi valu ritsiltä pitkin permantoa. Muistatko
Viki?
— Ka, miksen muista! vakuutteli Viki ja laivamiehet ihmettelivät jääkärikielen uusia kulttuurisanoja ajatellen, että kyllä noilla on sotaoppi päässä.
— Saa ne pojat nyt Suomessa lyödä rihviä, jahka päästään Pohjanmaalle.
—-Ja tisipliini tehdään luja heti alussa.
— Kas se on semmonen paikka, he selittelivät laivamiehille, että ilman tisipliiniä ei sotajoukolla tee kerrassaan mitään, on se nähty jo monta kertaa.
— Mikäs se tisipliini oikein on? yritti jokin lämmittäjä kysellä.
— Jaa tisipliinikö? Se on — niin, sitä ei oikein osaa näin oppimattomille selittää, se täytyy kasvatuksen ja harjoituksen kautta saada sotamiehiin.
— Kai sitä jo lähtee mielellään Suomeen, kun on näin kauan ollut poissa? kysytään.
— Raskiipa tämän jättää tämän Libaun.
— Jo veikkonen sitä päivää on odotettu, odotettu niin kauan, ettei tahdo jaksaa enää todeksi uskoa.
Pojille teki hyvää heille osoitettu luottamus ja aivan kuin yhdellä iskulla miehet muuttuivat. Heihin tuli hehkuva into ja reippaus, jonka kaltaista pataljoonassa ei ennen oltu nähty. Heidän katseensa olivat tuimat kuin ukkospilvi ja heissä saattoi havaita sellaisen päättäväisyyden ja tarmon, että todella uskoi heidän taas kykenevän mihin tahansa. Hermostuneina he kävelivät edestakaisin odotellen lähtöä ja pitkästyen sen valmistuksia.
Vielä kerran suomalainen jääkäripataljoona kokoontui paraatiin. Pataljoonan päällikkö hauptmanni Ausfeld julisti 27:nnen Preussilaisen Jääkäripataljoonan hajoitetuksi ja luovutti sen Suomen lailliselle hallitukselle. Hallitus oli pataljoonan komentajaksi määrännyt eversti Thesleff’in, joka oli saapunut tilaisuuteen ottamaan vastaan suomalaisen jääkärijoukon.