KUOLEMAN PORTEILLA
Isäni muistolle
(Hänen paariensa ääressä.)
Kaunis kuin aurinko on, joka länteen laskien vaipuu,
vaipuu varjohon yön, outoon valkeuteen,
kaunis on muistosi niin, mut kauniimpi vieläkin kaipuu,
mieliin mi mentyäs jää, jää elon murheeseen.
Murheen sa tunsit, tunsit, ah elon ankaran taiston,
tietäen kuitenkin, ett' taistelu voittohon vie,
näit ikivoiton sa kangastavan läpi elämän vaiston.
Ah, yli päivien työn kangasti kaikkeuden tie.
Niin kävit, horjumaton, elon halki sa kuolemaa kohti,
kuljit kirkkauteen, ah Isän laupiaan luo,
muitakin matkalla ohjaten, Mestari kun sua johti,
Mestari ainoa tuo, meille mi voimansa suo.
Kauniina siksi kuin päivä, mi länteen laskien vaipuu,
vaipuu varjohon yön, outoon valkeuteen,
kauniina kangastaa siks muistosi, kirkkaana kaipuu,
mieliin mi mentyäs jää, jää elon orpouteen.
Ruotsinpyhtää, tammik. 22 p:nä 1921.