KUULOITUS.
Teiltä minä mieluisasti
Suomen neiot, neuvokseni,
Tietäkseni tiedustelen;
Millä sallitte sanalla
Nimittäkseni nimellä.
Sitä suunne suostumista.
Jota huulet hurskahatkin
Sulhaisenne, Suomessakin
Teiltä almuksi anoovat.
Sill' on nimi nimitetty,
Suun anto, Suomen kielen,
Jok' on käypä käräissä,
Protocollassa korea,
Sekä saarnassa soria.
Vaan oi sovi semmoisena,
Synnyssänsä seisomahan.
Minä tuolle mielelläni.
Soisin nimen soreamman,
Hartahamman halajasin,
Siihen Syntyhyn sopivan
Jota joudun joudessani.
Aineille auttamahan.
Jok' ois valmis varsin kohta,
Jos mä saattaisin sanella,
Muiden lailla muukalaisten
Taikka kussi, taikka pussi,
Taikka muntti-muiskauksen,
Taikka suolla suukkimisen,
Taikka huolenne hunajan,
Taikka kielenne kimasen,
Taikka teidän tekemiä,
Mingän mielitte nimeksi
Soreammasti sopivan,
Sille työlle, tyttö-kullat!
Yhden syttyvän syämmen,
Kuin se poistaikse povesta
Ylentäikse yljällensä.
Meiksi suullanne sulaapi
Hunajaksi huulillanne.
Minä varton vastausta,
Viimeisesti viikon päässä,
Tämän sanan saatuanne,
Kuultuanne kuuloituksen.
Ellen siihen sanomata.
Saanne sieltä, taikka täältä
Suomen Suuren Sangar-kunnan
Tyyneiltäkin tyttäriltä,
Kainuiltakin kaunoisilta;
Niin mä muutan muiskauksen
Suun-annon asemille.
Kukas sitä kirkas-silmä
Nuori neito nuhteleepi;
Kuka siihen kiivastuupi,
Närkästyypi näpperästi;
Senpä suuta suuttunutta
Minä suulla suljetulla
Lepyttelen lemon lailla,
Six' kuin oikeen osaapi
Mukaisesti muiskutella.
Tahik rankaisen rajusti,
Vasta-ajaksi varoitan
Somemmasti soimamahan.
[»Tehty v. 1819.» Painettu Koittareen I, s. 148.]