AASI, JALOPEURA JA KUKKO
Kun kukko ja aasi olivat yhdessä laitumella syömässä, ryntäsi metsästä jalopeura kita ammollaan aasia kohti. Kukko päästi heti hurjan kiekunan; jalopeura pakeni tiehensä, ja aasi riensi sen jäljestä. Asian laita oli niin, että jalopeuraa oli pelästyttänyt kukon kiekuna eikä aasin kiljuminen, kuten tämä tyhmä elukka itserakkaasti luuli, sillä heti kun ne olivat ehtineet niin kauas, ettei kukon ääntä enää kuulunut, kääntyi jalopeura, karkasi kiinni aasiin ja repi sen palasiksi, mutisten hampaittensa välistä: »Älköön tästedes yksikään luontokappale, jolla ei ole jäniksen rohkeutta, härnätkö jalopeuraa.»