APINA JA KETTU
Apinasta tuntui monella tavalla kiusalliselta olla hännätön. Niinpä se meni vihdoin ketun luo, jolla oli pitkä, tuuhea häntä, ja pyysi edes pikku palaa korjatakseen sillä alastomuuttaan. »Sillä», sanoi apina, »liikeneehän sinulta meille molemmille, ja mitä sinäkään teet enemmällä kuin tarvitset?» »Jopa nyt jotakin», vastasi kettu; »olkoon enemmän tai vähemmän, mutta karvaakaan siitä et saa, sillä paina mieleesi, ettei ketun häntää sentään ole tehty apinan takapuolta varten.»