APINA JA PYÖRIÄINEN
Muinaisina aikoina oli merimiehillä tapana ottaa matkoille mukaansa leikillisiä koiranpentuja ja apinoita aikansa ratoksi. Niinpä sattui kerran muuan apina olemaan laivalla, joka hirveässä myrskyssä joutui tuhon omaksi. Miehet rimpuilivat vedessä henkensä kaupalla, apina niiden joukossa, ja paikalle osunut pyöriäinen, joka luuli apinaa ihmiseksi, otti sen selkäänsä ja ui reippaasti rantaa kohti. Kun lähestyttiin Piraioksen satamaa, joka on lähellä Ateenaa, sai pyöriäinen siitä aiheen kysyä apinalta, oliko tämä kotoisin Ateenasta. Apina vastasi myöntävästi, vieläpä vakuutti olevansa hyvin ylhäistä sikäläistä sukua. »No siinä tapauksessa», virkkoi pyöriäinen, »sinä kai tunnet Piraioksen?» — »Mainiosti», selitti apina, joka luuli Piraiosta miehen nimeksi; »onhan Piraios parhaita ystäviäni». Kerskuri-apinan moisesta julkeudesta pyöriäinen suuttui niin, että läimäytti sitä pyrstöllään, ja niin tuli loppu hyvästä ystävästäni, ateenalaisesta.