KETTU JA SUSI
Susi oli päättänyt kerran viettää hauskan loman ja sitä varten salavihkaa kerännyt itselleen runsaan muonavaraston, jonka turvissa sopi toistaiseksi pysyä alallaan. »Kuinka nyt on laita», kysyi kettu, »kun en ole pitkään aikaan nähnyt sinua metsästämässä?» — »Sepä se», vastasi susi; »minä olen nykyään niin huonossa voinnissa, että on pakko lojua enimmäkseen kotona. Toivoakseni sinäkin rukoilet, että tästä pian paranisin.» Kyllähän kettu yskän ymmärsi ja mietti tapansa mukaan juonta, jolla puijaisi suden. Niinpä se kohta menikin paimenen puheille ja kertoi, mistä hän voisi yllättää karjansa vihollisen, jos muuten haluaisi. Paimen oli heti valmis seuraamaan ketun neuvoa ja otti suden hengiltä. Silloin kettu lähimpänä perillisenä hyökkäsi suden pesään ja anasti sieltä kaiken muonan. Mutta tästä ei ketulla ollut suurtakaan iloa, sillä jokseenkin pian sama paimen teki ketulle juuri saman tempun kuin äsken oli tehnyt sudelle.