SAMMAKOT KUNINGASTA HALUAMASSA
Ennen muinoin, kun sammakot elelivät vallattomina ja vapaina järvissä ja viimein kyllästyivät olemaan vailla hallitusta, johtui niiden mieleen pyytää Jupiterilta kuningasta siinä tarkoituksessa, että tehtäisiin edes jotakin eroa hyvän ja pahan välillä, noudattamalla joitakin kohtuullisia sääntöjä ja keinoja palkitsemisessa ja rankaisemisessa. Jupiter tiesi hyvinkin, kuinka turhamielisiä ne olivat, ja paiskasi niille taivaasta hallitsijaksi ison pölkyn. Kun se mäiskähti veteen, säikähti sammakoiden koko lauma niin, että kiireimmiten lymysi mutaan. Tämä hirveä pelko piti niitä alallaan jonkun aikaa, mutta vihdoin muuan sammakko, muita rohkeampi, pisti esille päänsä ja katseli ympärilleen, kuinka uusi kuningas jaksoi. Sitten se kutsui alamaistoverinsa koolle ja selitti, kuinka oli asian laita. Entisen kauhun sijalle tuli nyt julkeus ja kapina, ja sammakot häpäisivät pölkkykuningastaan niin, että kapusivat sen selkään. »Tämä kuningas», sanottiin, »on liian laimea; pitääpä pyytää Jupiteria lähettämään toinen.» Näin tapahtuikin, mutta kertojat ovat eri mieltä siitä, annettiinko sammakoille haikara vai käärme. Kumpi tahansa se oli, se ainakin on varmaa, että uusi kuningas ei antanut niiden pitää vapauttaan eikä omaisuuttaan, vaan otti alamaiset saaliikseen. Lopulta kävi tila niin tukalaksi, että sammakot lähettivät Merkuriuksen vielä kerran pyytämään Jupiterilta uutta kuningasta, mutta vastaus oli tällainen: »Niiden, jotka eivät tyydy hyviin oloihinsa, täytyy kärsiä, jos asiat menevätkin hullusti, ja parempi on pysyä alallaan kuin umpimähkään rehkiä omaksi tuhokseen.»