KESÄ-ILTA.
Kesä-ilta tumma, hiljainen.
Yksin istun ikkunassa.
Ammoin melu lakannut
kaduilla on kauppalassa.
Koski kiitää, musta, lauhtunut
ohi kotipihan puiston,
vanha luotettava, ystävä,
hauta monen muiston.
Hiipii mieleen viime tuskani:
rakastitko koskaan mua?
Miksen jäänyt luoksesi, —
enkö rakastanut sua?
Rakastitko koskaan minua
vaikka pidit sylissäsi?
Hellään sua aina hyväili
pieni tuhma käsi.
Mitä tunsit kohtaan minua,
kun ma kanneltani soitin?
Hengen siivin kohota
vielä korkealle koitin.
Kärsinetkö nyt sä hiukan ees,
lähtenyt kun kauaks' olen.
Kun en enää tahdo sinua,
teitä toisten polen.
Siitä viis, mä mitä tumienkaan!
Sulle tahdon tuskan tuottaa!
Ettet vois mua unhoittaa,
myrkyn tahdon suoniis juottaa.
Ilta on niin tumma, hiljainen,
koski huokaa alla puiston.
Mun kai luulet sinuun kätkevän
murhaajan jo muiston!