POHJALAISELLE POJALLE.
En sua tahtois lempiä, en tuskin ketään nyt. Mut tutkimaton katseessas on minut vietellyt.
Kuin kuultais sinun silmissäs
meri teräsharmaja,
niin syvä, kylmä, ankara,
— myrskyssä ihana!
Olet mulle vieras vihanen
mä pyydän: ohi käy!
Ei onnea sun salamas
juur' ennustavan näy.
Ja kuitenkin jos pääsisin
tietäisin vaaratta,
olisi hurjin riemuni
tuo nähdä salama!
Sun, nähdä suuren olentos raivosta kuohuvan, mua lempivän ja himoovan, mua — turhaan himoovan!