CHIMÈRE
Chimère, sun siintoos sielu vaiti vajoo ja uppoo hopeasi hohteeseen, sun valoos aukee, atoomeiksi hajoo, sun kirkkautees katoo kaikkineen. Chimère, sun vuokses vaihdan elon tyynen, sun vuokses kerran vielä kaikki myynen.
Chimère, oi harha outo, olematon, on olos unta utuisinta vaan, ja sentään öitten rauhan, päivän raton, ja riemut hiljaiset ja rikkaat maan, Chimère, sun etees uhriks kaikki kannan, ja laivat poltan, elämäni annan.
Chimère, sa kangastuksin taivaat täytät, ja niinkuin vesikaari vettä juo, sa purppuraista punaa juovan näytät, se virtaa suonissas kuin värivuo. Chimère, ma verettömäks varjoks vaihdun, sun loin, sa elät, itse harhaks haihdun.