KEVÄT
W. Ridalan (Grünthal) mukaan.
Jo joutui kevät. Länteen rusko vajoo, vaan itätaivaan täyttää hohde kuun ja hopeoittaa veden, pensaat, puun, kuin kangastuksiks kaukaisuudet hajoo.
Kuu ehtootähden kuultohonsa peittää ja taivaan holvein takaa loiston luo, ja lahden suuhun syttyy värivuo, kun kiekot hopeiset kuu veteen heittää.
Niin herkät värit, välke vetten pinnan, ja kuulto iltataivaan ihmeellinen! vain kaupungista tulten harva tuike,
ja vetten yllä herkeemätön huike. Oi hellyys heilimöivä tyynen rinnan ja pohjattuutta poven, sielun sinen!