VÄRISEVIEN HAAPOJEN ALLA
Gustav Suitsin mukaan
Ma kuljen värisevien haapojen alla, ma kuljen ja mietin, hurmiosta hiljaa, uupunut lukemasta kuuluisia unelmia.
Päivän kaukaisten metsien paloon sadunpunaisena painuvan näen poloisin, palavin silmin, tyyntyvät hengähdykset ehtootuulen latvoissa haapain.
Yli niitetyn luhdan myöhäiset huo'ut Tuulimaan aik'ajoin haapojen latvoja liikauttavat, yli niitetyn luhdan illan raukeudessa heinäväki kotiin kulkevi riippukoivujen kesken.
Henki hauraan ruumiin, koskettama Tuulimaan kaukaisuuden, kaltaisellensa ilmaista itsensä halajaisi, teitä tervehdin, haavat, te siskot, te veljet!
Ma kuljen värisevien haapojen alla mykkänä, totisena, maanpakolaisen askelin.
Minut värinäänne ottakaatte, haavat!