KOIDULAN HAUTA-UURNAAN
Oi, uurna usein unhoitettu, jalo, sa malja kaunis elon sammuneen, sun pintaas kristalliseen, kirkkaaseen, vain taittuu hautaholvin harmaa valo.
Sa luotu olit maljaks jumalain ja vapauden pyhää mahlaa varten, nyt täyttää tuhka sun ja tyhjyys vain.
Pikari puhdas elon nektarin, oi malja, muovailema Runotarten, sa täytyit kukkuroilleen kyynelin.