VAINAJAN VIRSI
Ystävä ylhä, kotia kohti mun vietkö? Varjona kanssasi kuljen kukkaista rantaa, mutta et tarvitse kaikkea taakkaani kantaa: että jo kuolin, elkösi koskaan tietkö!
Ei että laulava laulu, mi mieltäsi viihtää,
vain on kaikua kaiken katoavaisen,
vain on hautaushymniä hurmion maisen,
ei voi kiehtoa se, ei vertasi kiihtää.
Ei että huulet, joita sa suutelet illoin, ammoin, ammoin jo ehtivät maatua maaksi, että mun ammoin tuuditti Tuonelan haaksi, maille, joilta ma palaan, mutta, ah, milloin?