NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Wasili. Miettinen, puettuna vanhaan raatimiehen virkapukuun. Sopanen, pitkä venäläisen kauppiaan kauhtana päällä ynnä muutenkin hyvin eriskummaisessa puvussa.
Sopanen. Minä voin tehdä pyhimmän valan siihen, että hän on jo tullut ja seisoo tuossa.
Miettinen. Ei siinä enää ole epäilemistäkään; kaikki tunnusmerkit sen todistavat, niinkuin tuo hopeahetuleinen takki ja niin edespäin.
Sopanen. Johan minä sen sanoin teille, Matvei Jekaterinovitsa.
Miettinen. Puhukaamme nyt hänelle Wenäjän kieltä.
Wasili (itsekseen). A kah, nytpähän pauhkahtoa.
(Sopanen ja Miettinen kumartavat syvästi etempänä, Wasili nyökäyttää heille päätänsä epäilevällä katsannolla.)
Miettinen. Trastuitte vascha plahorootie!
Sopanen (erikseen Miettiselle). Se on väärin; pitää sanoman näin: (Wasilille) Traisalaitte vassa siantelstvo, komersiraato Wasiili Petroovits!
Wasili (itsekseen). Soakelih vie! Kah, nytpähän hyö oloo jo tehnehet minuun kommersiroaliks.
Sopanen. Wui otsen toprii tselovekka kak prislii knam.
Miettinen (erikseen Sopaselle). Se on vallan hulluinpäin, pitää sanoman näin: (Wasilille) Wui, je trona palkka, polssoi molotsa kak raatovalsas — — (erikseen Sopaselle korvantausta raapien) Kuin se on Wenäjäksi, kunnioitatte meitä läsnä-olollanne?
Wasili. A pakiskoattenpahan voan Suomeen kielt, kylläh miä tuot ymmäärrän i taijanpahan ihtekin pakistaah sitämä parahint Suomee, kutama Helsinkiin herraat pakitsoovat.
Sopanen. Onko mahdollista?
Miettinen. Se on meille suuri kunnia; vaan saanko nöyrimmän kunnian kysyä, mistä teidän ylhäisyytenne on oppinut niin selvää Suomea puhumaan?
Wasili. A kas, pyhäät veljeet! oloonpahan lukenuh Suomee tuost Wiraallisest Lehteest i siinääpähän olookin sitämä parahint Snomee; senpää vuoksihan sen nimih olookin Suomaalainen Wiraallinen Lehtii.
Miettinen. Herra komersiraadilla mahtanee olla niin terävä pää, kuin tahkottu kirves.
Sopanen. Me luulemme, että teidän ekselensinne on täytynyt matkustaa maata myöten Moskovasta saakka. Taisi olla ikävä matka!
Wasili (itsekseen). Luuleenpahan, totta Kiesavit, ettäpähän hyö luuloo minuun olovan Muskovast; tuon mainioon rikkahan kommersiroalin, minuun kaimoan, Wasili Petroovitsaan. A kah, olokuonpahan toi nuin i näin. (Ääneensä). Mukihin mänih.
Sopanen. Waan miksi teidän ylhäisyytenne seisoo tässä kadulla? Ettekö tahdo astua sisälle tuohon seurahuoneesemme?
Miettinen. Koko tuo huone on teitä varten.
Wasili. A kutama? kokoh huonee?
Miettinen. Niin, herra komersiraati!
Wasili. Kah, oloopahan toi somah huonee.
Sopanen. Olkaa niin hyvä ja astukaa sisällen.
Wasili. Ah, pyhäät veljeet, uottakoattenpahan kotvaasen aikoa. Kas minuunpa tuloo männääh hattuhmoakarihin hattuuh ostamahan.
Miettinen. Hoi, mestari Iivan Mihailovits! mestari Iivana Mihailovitsa!
Sopanen. Komersiraati tahtoo ostaa itsellensä hatun.