TOINEN KOHTAUS.

Niilo perällä. Tikka, Miettinen, Sopanen ja joukko ravintolan vieraita sekä palvelijoita rientää juosten ulos kestlkievarihuoneesta. Miettisellä on vielä ruokaliina rinnalla ja Sopasella kädessä luupalanen, jota hän kaluaa.

Kööri.

(Lauletaan kuin: Arvon mekin ansaitsemme.)

1.

Ai, ai! Helsingistä milloin
Posti tänne tullut on,
Käkisalmi, riemus silloin
Onpi vallan verraton!
Iloa niin suurt' ei suonut
Mikään oo, kuin se on tuonut.

2.

Kun jo kello heläjääpi
Wirstan päästä kaikuen,
Ruoka unhotuksiin jääpi,
Wiinapullo samaten.
Uutisia kuulla saamme,
Niitä tarkoin tutkikaamme!

3.

Wirallinen Lehti noista
Sanomist' on mieluisin,
Hallituksen asioista
Haastelee se liiakskin;
Jos se pulaan joutuu milloin,
Almenninki auttaa silloin.

4.

Hufvudstadin-bladi painaa
Lukea mit' ansaitsee,
Senpätähden siitä aina
Neidot kohta tappelee,
Sekä uteljaisna juoksee
Ämmät kahvipöydän luokse.

Tikka (palveluspojalle). Hei, Pekka, juokse paikalla postikonttoriin ja tuo meille sanomalehdet.

(Poika menee.)

Miettinen. Niin kovin mielelläni tahtoisin tietää, onko sanomalehdissä puhuttu komersiraati Petrovitsasta.

Tikka. Sitä minäkin tahtoisin niin mielelläni tietää. Häntä odotetaan Walamoon. Tuo mainion rikas komersiraati Wasili Petravitsa Moskovasta!

Miettinen. Sanotaanpa hänen matkastansa olevan ilmoitettu Moskovan Wietomostissa, vaan varmaankin saamme Wirallisesta Lehdestä hänestä tarkempia tietoja.

Sopanen (kaluen luuta). Saammepa kunnon paistin.

Miettinen. Siitäkö, jota kaluatte?

Sopanen. Ei, minä tarkoitan Petrovitsaa. Mutta semmoista herkkua saamme tavallisesti haistella, vaan ei maistella. Täällä Käkisalmessa ei meillä ole mitään hyötyä hänestä, sillä hän tietysti lähtee samalla höyrylaivalla pois.

Tikka. Nuo hiiden höyrylaivat! Tuskinpa enää saa hyviä matkustavaisia nähdäkään. Jos asian laita tulee näin pysymään, niin kaikki ravintolan isännät täällä meidän maalla, minä tarkoitan Lyssenpurissa ja Käkisalmessa, kuolevat nälkään hyvin pian.

Miettinen. Waan sanoppas, mikä on oikeastaan hänen Walamomatkansa tarkoituksena?

Sopanen. Hänen Walamomatkansa tarkoituksena? — Maltas kunhan pyyhkin suuni puhtaaksi, niin paikalla sanon sen.

(Laulaa säveleellä: Tyhjät maljat pidoissa.)

1.

Petrovitsa mynteillään
Kansaa tanssittaapi,
Sodan saa hän syttymään,
Rauhat rakentaapi.

2.

Hopeaiset hetulet
Häll' on puvussansa,
Napit kaikki kultaiset
Häll' on takissansa.

3.

Hällä kammareissakin
Kultakruunut riippuu,
Hänpä polttaa setelin,
Sytyttäissä piippuu.

4.

Waan kun hän on ihminen.
Syntejä hän kantaa,
Niistä päästä, munkeillen
Rahaa tahtoo antaa.

5.

Mutta kyllä meillekin
Tuhansia jääpi,
Kukkaromme kovemmin
Silloin heläjääpi.

6.

Weljet, kyllä meillekin j.n.e.

Miettinen. Kas, hänpä vasta on kunnon mies. Woi, jos hän jo olisi täällä! Ehkä teettäisi tykönäni uudet housut.

Tikka. Ja ostaisi pihatostani härkiä.

Sopanen. Ja puodistani Wuoksen lohta.

Miettinen. Minä, joka olen kaupungin vanhin ja raatimies, antaisin kunnianosoitukseksi porvariston marssia hänen edessänsä.

Tikka. Ja minä härkäni ja mullikkani.

Sopanen. Ja minä kauppapalvelijani ja piikani.

(Palveluspoika tulee takaisin.)

Palveluspoika. Tässä on sanomalehdet.

(Kaikki kiiruhtavat hänen luoksensa.)

Muutamat. Hufvudstadin-bladi!

Toiset. Almenninki!

Toiset. Wirallinen Lehti!

Miettinen (tempaisee kaikki sanomalehdet). No, noh! Emmehän voi kaikki samalla kertaa lukea. Menkäämme ruokasaliin; minä luen teille, niin voimme sitten asioista keskustella.

Kaikki. Se on oikein! Se on oikein!

(Menevät kestikievarihuoneesen.)

Tikka, (joka huomaa Niilon, palaa takaisin). Kuulkaa, herra Heimo kulta! Älkää suuttuko! Minä olen kovassa rahan pulassa. Olisiko teidän mahdollista suorittaa tänäin antamani rätinki.

Niilo. Aivan mielelläni tahtoisin sen tehdä, mutta sanoa täytyy vaikka hävettää, ettei minulla ole tällä hetkellä ollenkaan rahaa, vaan minä odottelen vekseliä Helsingistä ja lähetin nyt juuri toverini postikonttoriin kysymään tokko semmoista on jo tullut.

Tikka. Sepä on lysti kuulla! Suokaa kuitenkin anteeksi rohkeuteni, vaan ajat ovat nykyään niin kovat. (Mennessänsä itsekseen.) Tuopa on merkillinen mies! Ties Jumala, mitä hän täällä Käkisalmessa näin kauvan tehnee. Luulenpa, ettei mahda hänen laitansa oikealla tiellä olla.