LUKIJALLE
Tää kirja koko nuoruuteni sulkee, ma melkein tietämättäni sen tein, se elämäni lailla yössä kulkee, sen kirjoitin ja itkin itsellein.
En vala menneisyyttä muotoon uuteen: niin vaihtuu ihminen kuin virran vuo. Sa runorukka, jääpä ikuisuuteen, sun vieköön Luoja ystävien luo.
Sa outo lukija, ken lienetkin, ah, lue ihmis-suurin sydämin ja varo liioin mua soimaamasta:
Näät ensi säkehissä lapsen vain ja sitten surut nuoruus-unelmain, ja viimeisissä miehuus alkaa vasta.