I LUKU.
Astrologisen käytännön perusprinsiipit.
Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia on yleisiä perusprinsiippejä käsittelevä tiede, joka koettaa päästä varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä — lakeja, jotka yhtä paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.
Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään, eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan sitte tutkia muista kirjoista.
Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen, ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3) zodiaakki eli eläinrata (se zodiaakki, jota astrologiassa käytetään — todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".
Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:
Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä, kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja ruumilliseen tilaansa — jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää näin mahtavasta olennosta.
Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään kaikki Hänen ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. "Jumala" — se on tuo edellämainittu Perikuvalleen Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen yksilöllisyytensä — hän itse, eroitettuna muista ihmisistä, joka täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä — toisin sanoen: syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän laadusta.[18]
Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja tieteellisen lukijan silmiin — niinkuin esim. miksi zodiaakki on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä (pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?
Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää, että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko, joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija itse päättäköön.
Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan, kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin tietopuolisesti.
Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen. (Minkä tieteen harrastajista voi sitä sanoa?) Mutta se merkitsee, että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.
Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.