JURKO JÄTTILÄINEN
Ennen muinoin eli Suomessa suuri jättiläinen. Hän oli niin vanha, ettei kukaan voinut laskea hänen ikäänsä. Hän asui Suomen synkimmässä korvessa, suurten järvien ja laajojen soiden takana.
Ihmiset olivat häntä harvoin nähneet. Jos kulkivatkin joskus sillä metsän perukalla luulivat he jättiläistä sammaltuneeksi vuorenselänteeksi ja astelivat rauhassa hänen ylitseen.
Ja jättiläinen heidän tuskin kulkevan huomasi. Pyyhkäsi joskus vaan suurella kädellään heidän pieniä jälkiään. Mutta ihmiset luulivat, että se oli tuuli, joka humisi vuoren kupeella.
Kerran vuodessa nousi jättiläinen syömään. Mutta silloin söi hän hyvän aterian: kolme lehmää, viisitoista lammasta ja neljän ruishalmeen kypsyneet tähkäpäät. Tämä tapahtui aina syksyllä.
Mutta seuraavana kesänä tuli hänelle kova jano ja hän joi pari, kolme järvellistä vettä, niin että järvet kuivuivat melkein lätäköiksi ja ihmiset olivat suuressa veden puutteessa.
Kerran oli talvella kova pakkanen. Jättiläisen ruumis alkoi jäätyä. Hän nousi silloin ja kokosi risuja tehdäkseen valkean. Komeita mäntyjä ja naavaisia korpikuusia taitteli hän metsästä sormillaan, niinkuin lapset taittelevat kedolta kieloja tahi orvokkeja.
Hän sytytti tulen palamaan ja liekit leimusivat taivaalle pimeässä talviyössä.
Ihmiset katsoivat taivaalle ja sanoivat: "Revontulet siellä palaa!"
Kerran talvella teki karhu pesänsä jättiläisen kainaloon. Karhulla oli suuri perhe. Jättiläinen makasi liikkumatta koko talven ja karhun pojat kasvoivat hyvässä turvassa.
Kevättalvella tuli metsämies ja löysi karhun pesän. Hän meni hakemaan tovereja, että saisi karhun ammutuksi. Mutta kun he tulivat paikalle, eivät he enää löytäneetkään mitään. Jättiläinen oli liikahuttanut käsivarttaan ja peittänyt jäljet.
Jättiläinen tuli vanhaksi. Hänen partansa muuttui harmaaksi ja tukka tunkeutui syvälle maan sisään.
Kun tuli syksy, ei hän jaksanutkaan enää nousta syömään. Kun tuli kesä, ei hänellä enää ollutkaan jano.
Kun tuli talvi, jäätyi hän suureksi kalliomöhkäleeksi, josta ei ollut enää kellenkään iloa.
Sellainen oli satu Jurko jättiläisestä Suomen salolla.