KOKOUS
(Yksinäytöksinen leikki)
Näyttämö: Yksinkertainen kokoushuone koulussa. Seinillä on maantieteellisiä ja luonnontieteellisiä kuvia. Keskellä lattiata on pöytä. Pöydällä on lamppu, vesikarahviini ja laseja. Pöydän ympärillä tuoleja.
Näyttämö jonkun aikaa tyhjänä.
Sisälle tulee Maija, laittelee tukkaansa, katselee tauluja seinillä ja hyräilee itsekseen: "Oi lumi tuiskuile, tee hauta minulle, tää sydän polttava jo etsii lepoa." Menee pöydän ääreen, kaataa vettä lasiin ja juo.
ELLI: (astuu sisälle) Hui millainen koiran ilma! Ei voi silmiänsä pitää auki.
MAIJA: Ikävää! Kyllä siellä on sellainen siivo, että oikein kauhistuttaa.
ELLI: Vahtimestari oli niin vihainen, kun me tulimme. Hän sanoi, että me aina pidämme täällä pahaa siivoa.
MAIJA: Mitäs vielä. Kyllähän nuo pienet roskat pian saapi pois lakaistuksi.
ELLI: Voi, voi! Missä ne tytöt viipyvät! Ja viiden aikaan piti olla.
MAIJA: Ne eivät koskaan tule ajoissa. Minkä runon sinä aiot lausua?
ELLI: En minä vielä tiedä — ylipäänsä: minä en osaa lausua.
MAIJA: Oleppas olevinasi!
ELLI: Enkä ole. Ihan totta! Minä en tahtoisi esiintyä.
MAIJA: Siiri ja Aili soittavat alkusoiton ja Viljo pitää puheen. Kaikki ovat neljännen luokkalaisia. Kyllä meidänkin luokalta täytyy jonkun esiintyä. Lausu sinä pois vaan!
ELLI: Niinkö tykkäät. Ehkäpä. Jos lausuisin "Pieni mierolainen". Tai mitä sanot "Varpusesta?"
(Viljo ja Kaarlo tulevat, tervehtivät tyttöjä.)
VILJO: Näinkö vähän täällä vasta on? Opettaja on jo eteisessä.
OPETTAJA: (Astuu huoneeseen.) Päivää! Pieni kokous. Missä kaikki viipyvät? (Tervehtii kaikkia.)
MAIJA: Tytöt ovat varmaankin taas unohtaneet.
OPETTAJA: Eikö muita poikia kuulu juhlatoimikuntaan?
VILJO: Kyllä Erkki kuuluu, mutta hän on kipeänä. Hänellä on "punainen koira".
OPETTAJA: Oletteko sitte miettineet, minkä kappaleen ottaisimme?
MAIJA: Kyllä me olemme miettineet, mutta emme me löydä sopivampaa kuin
"Kuu kirkas".
ELLI: Opettaja, Opettaja! Se on niin vanha. Ei sitä, ei sitä!
KAARLO: Jos saataisi joku kappale, jossa olisi voimistelunäytös.
ELLI: Tahi tanssi —
VILJO: Tahi luistinrata —
MAIJA: Ei, ei! Sellainen, jossa olisi peikkoja ja noitia ja povariakkoja ja kuninkaantytär ja köyhiä lapsia ja, ja, ja —
ELLI: Ei, Ei, Ei! Ei sellaista! Ei sellaista! Se on niin vanhaa. Mutta jos olisi paritanssia ja sitte tulisi opettaja torumaan — — ja sitte kaikki lapset pyörtyisivät — ja sitte tulisi lääkäri ja sairaanhoitajia ja poliiseja ja sellaista hauskaa — —
OPETTAJA: No, no, tyyntykää nyt vähän. Mistä semmoinen kappale saataisiin?
ELLI: Pyydetään maantieteen opettajata kirjoittamaan. Minä kyllä neuvon opettajaa, mistä tulee hauskaa. Emmekö saa, opettaja, emmekö saa?
(Lilli tulee sisään punaisena ja hengästyneenä).
OPETTAJA: Ohhoh! Missäs Lilli on viipynyt? Kello on jo puoli 6.
LILLI: Anteeksi, opettaja! Minä löysin kirkkopuistosta lompakon, jossa oli paljo rahaa. Vein sen ensin kotiin — mutta sitte tuli äiti mukaan ja veimme sen poliisikamariin.
(Kaikki ryntäävät hänen ympärilleen).
ELLI: Mistä löysit, mistä?
OPETTAJA: Oliko siinä paljo rahaa?
VILJO: Oliko setelejä?
LILLI: Äiti sanoi, että siinä oli yli tuhannen markkaa!
ELLI: Voi taivas! Tuhannen markkaa. Voi taivas!
VILJO: Minkä näköinen se lompakko oli?
ELLI: Kenen se oli? Kenen se oli?
LILLI: En minä tiedä.
OPETTAJA: Mutta meidänhän piti nyt keskustella siitä näytelmäkappaleesta. Otetaan se ensin.
MAIJA: Niin, mikä kappale nyt otetaan?
ELLI: Sama se. Mutta pitäisi mennä poliisikamariin kysymään, kenen se lompakko oli.
OPETTAJA: Ehkä me sitte otamme sen "Kuu kirkas", kun ei nyt ehkä muutakaan saada.
ELLI: Jos sille lompakolle ei löydy omistajata, niin saako Lilli sen silloin. Saako Lilli sen. Saako, opettaja?
OPETTAJA: Kyllä sille omistaja löytyy.
ELLI: Mutta jos ei löydy. Saako Lilli sen silloin?
OPETTAJA: Ehkä.
ELLI: Voi taivas! kuinka rikas sinusta tulee. — Mutta, opettaja! Lillistä voisi tehdä näytelmäkappaleen. Aivan sievän näytelmäkappaleen. Panisi niin, että koulussa oli kokous ja siellä odotettiin Lilliä ja sitte Lilli tuli ja hän oli matkalla löytänyt lompakon ja sitte ei lompakolle löytynyt omistajaa ja sitte Lilli sai rahat ja sitte hänestä tuli rikas ja hän osti oman talon ja vaunut ja hevoset ja kaikki toverit sai ajella hänen hevosillaan ja opettajatkin pääsivät aina ajelemaan ja sitte viimein tuli Lillistä vanha rouva, joka testamenttasi suuren omaisuutensa meidän koulumme alaluokkien konventille — — —
VAHTIMESTARI (tulee sisälle ja kumartaa.) Opettajaa pyydetään telefooniin.
OPETTAJA (nousee). Odottakaa hetkinen. (Menee vahtimestarin edellä huoneesta.)
(Vähän aikaa äänettömyyttä. Kaarlo nousee ja menee pöydän luo juomaan vettä.)
VILJO: Kaada minullekin.
KAARLO: (tarjoaa) Ole hyvä!
VILJO: (juo) Kiitoksia!
KAARLO: Tahtooko joku toinen?
ELLI: Juo itse vaan? Ei meitä janota.
KAARLO: (juo, kumartaa sitte tytöille) Kiitoksia!
ELLI: Ei kestä (nauraa).
KAARLO: (menee Lillin eteen.) Kuules, mitä sinä teet niin paljolla rahalla?
LILLI: Panen pankkiin.
KAARLO: Pankkiinko?
ELLI: Voi kuinka tyhmästi! Pankkiin! Jos minä olisin niin rikas niin minä — —
MAIJA: Voi, voi! Nyt ei meidän kokouksesta tullut mitään. Kymmenen minuutin perästä täytyy minun lähteä soittotunnille.
ELLI: Voi taivas! Joutuun miettimään. Mitä me sitte näyttelemme. Se pitäisi olla jotain oikein uutta, oikein "fiksua!"
KAARLO: Sinä olet aina niine "fiksuinesi!" Mutta mistäpä niitä ottaa.
Niitä ei kasva puussa.
ELLI: Jos kysyttäisiin yläluokkalaisilta. He ovat aina niin eteviä.
Kyllä luulen, että he voivat — —
OPETTAJA: (tulee). Viivyin vähäsen sillä soitin samassa maantieteen opettajalle. Hän sanoi ensin, ettei hänellä ole aikaa. Mutta kun oikein pyytämällä pyysin, niin lupasi hän meille kirjoittaa ensi lauantaiksi pienen keskustelun Lillin löydöstä. Mutta aivan pienen ainoastaan, sanoi hän.
MAIJA: Kuinka hauskaa!
TOISET: Kuinka hauskaa!
MAIJA: Mutta tämä on suuri salaisuus, jota eivät muut saa tietää, kun konventin toimikunta. Ei kukaan saa kertoa sitä koulussa!
ELLI: En minä ainakaan.
MAIJA: Luvatkaa oikein varmasti kaikki, että ette kerro.
OPETTAJA: Kokoonnumme siis ensi lauantaina kello 5 illalla uudelleen.
Kaikkien tulee silloin olla mukana.
MAIJA: Hyvä opettaja! Sanokaa vielä kaikille, ettei kukaan saa kertoa tätä salaisuutta koulussa.
KAARLO: Elli ei malta olla kertomatta. Hän on aina semmoinen lörpöttelijä.
ELLI: Itse olet lörpöttelijä! Hyi sinua! Hyi! Hyi! Häpeä!
OPETTAJA: (katselee vakavasti Elliä.) Elli, Elli! Kuinka sinä käyttäydyt. Kuinka sinä puhut.
ELLI: Niin kun pojat aina kiusaa… (rupeaa itkemään, kaikki ovat hämillään.)
OPETTAJA: Kokous on loppunut. Siis lähdemme kotiin. Ja hauskempi on jos ette kerro asiata tovereille.
LILLI: En minä vaan kerro.
MAIJA: Enkä minä…
ELLI: (itkien). Enkä minä… (Menevät.)
VAHTIMESTARI: (tulee sisälle.) Taas ovat lianneet lattian märillä ja hiekkaisilla jaloillaan. (Pyyhkii pöydän ja tuolit. Sammuttaa lampun ja lähtee pois.)