SUURIN ILO
Kukkia poimin ja iloitsin,
Hoitelin pikku veikkaa.
Auringon paisteessa riemuitsin,
Heittelin kuperkeikkaa.
Lintuset lauloi ja aallot soi,
Ilmassa ilo kaikui.
Aurinko kummulle kultia loi
Riemua metsä raikui.
Veikkoni vallaton, valkopää
Nauraen kaulaani karkaa.
Juoksemme kenttää kellertävää
Kotoisen pellon sarkaa.
Kaivonvintti jo vilkuttaa
kotimme tuvan takaa.
Veikkoni pieni väsyy jo,
Olkaani vasten makaa.
Tuollapa äiti vastaamme käy,
Aurinko otsalla hohtaa.
Mun ei ilo nyt ilolta näy
Äiti kun meidät kohtaa.