XV
Valtiokaappaukset.
Herra Rockstrong, joka oli leikin ymmärtävä mies, ei ollut vihoissaan kunnon mestarilleni hänen suoruudestaan. Kun Pikku Bachuksen isäntä oli tuonut viiniruukun, lentokirjasten tekijä kohotti pikarinsa ja joi herra apotti Coignardin terveydeksi sanoen häntä konnaksi, rosvojen ystäväksi, tyrannien kätyriksi ja vanhaksi kanaljaksi muodoltaan perin muhoilevana. Hyvä opettajani vastasi hänen kohteliaisuuteensa mielellään, onnitellen itseään, että kerrankin sai juoda miehen terveydeksi, jonka mielen alkuperäistä tunnetta filosofia ei koskaan ollut turmellut.
— Omasta puolestani tunnen, hän lisäsi, että mietiskely on kokonaan turmellut henkeni. Ja koska minkäänlainen syvällinen ajatteleminen ei kuulu ihmisen luonteeseen, tunnustan, että taipumukseni mietiskelyyn on intohimo ja kaikin puolin epämukava. Se saattaa minut ensiksikin sopimattomaksi kaikenlaisiin yrityksiin; sillä ainahan toimitaan vain ahtaitten näköalojen ja lyhyitten ajatusten pohjalla. Olisitte hämmästynyt itsekin, herra Rockstrong, jos kuvittelisitte niitten henkien halpaa vaatimattomuutta, jotka ovat mullistaneet maailman. Valloittajat ja valtiomiehet, jotka ovat muuttaneet maailman ulkonäön, eivät ole koskaan aprikoineet niitten olentojen luonnetta, joita he karkeasti kohtelivat. He sulkeutuivat kokonaan suurten suunnitelmiensa pienuuteen, ja viisaimmatkin ottivat yhtaikaa huomioon vain harvoja toimintansa esineitä. Sellaisena kuin näette minut, herra Rockstrong, minun olisi mahdotonta hankkia Intian valloitusta, kuten Aleksanteri, perustaa tai hallita valtakuntaa, tai yleisemmin sanoen, ryhtyä johonkin niistä laajoista suunnitelmista, jotka houkuttelevat hyökkäyshaluisen sielun ylpeyttä. Mietiskeleminen tulisi esteeksi ensimäisellä askeleella ja huomaisin joka liikkeen tehdessäni pysähtymisen syitä.
Kääntyen sitte minun puoleeni hyvä opettajani sanoi huoaten:
— Ajatteleminen on suurta heikkoutta. Jumala varjelkoon sinua siitä, Jacobus poikani, kuten hän on varjellut suurimpia pyhimyksiään ja sieluja, joita hän on hellinyt erikoisella osanotolla, säästääkseen heidät ikuista autuutta varten. Ihmiset, jotka ajattelevat vähän, tai eivät ajattele ollenkaan, hoitavat asiansa onnellisesti tässä ja tulevassa maailmassa, kun taas mietiskeleviä ainaisesti uhkaa henkinen ja ajallinen tuho, niin paljon pahanilkisyyttä on ajattelemisessa! Ota vavisten huomioon, poikani, että Genesiksen käärme on vanhin filosoofeista ja heidän ikuinen ruhtinaansa.
Herra apotti Coignard joi syvän kulauksen viiniä ja jatkoi hiljaisella äänellä:
— Autuudelleni onneksi onkin eräs seikka, johon nähden en ole milloinkaan älyäni käyttänyt. En ole koskaan sovittanut järkeäni uskonnon totuuksiin. Onnettomuudekseni olen mietiskellyt ihmisten tekoja ja kaupunkien tapoja. Sen vuoksi en ole arvokas saaren hallitsijaksikaan kuten Sancho Pancha.
— Se onkin perin onnellista, puuttui herra Rockstrong nauraen puheeseen, sillä saarenne olisi rosvojen ja pahantekijöiden pesä, missä rikolliset tuomitsisivat viattomat, jos niitä sattumalta siellä olisi.
— Uskon sen, herra Rockstrong, uskon kyllä, myönteli oiva opettajani. On luultavaa, että jos hallitsisin toista Baratarian saarta, niin tavat siellä olisivat sellaiset kuin sanotte. Olette sanoillanne yhdellä piirrolla kuvanneet kaikki maailman valtakunnat. Tunnen, että omani ei olisi sen parempi kuin toisetkaan. Minulla ei ole harhakuvitelmia ihmisistä, ja halveksin heitä, etten heitä vihaisi. Halveksin heitä hellästi, herra Rockstrong. Mutta he eivät olekaan kiitollisia. He haluavat olla vihatuita. He suuttuvat, kun heille osoittaa hellintä, suvaitsevinta, hienointa, inhimillisintä kaikista heidän herättämistään tunteista: halveksimista. Kuitenkin molemmin puolinen halveksiminen on — rauha maan päällä, ja jos ihmiset halveksisivat toisiaan vilpittömästi, he eivät enää tekisi pahaa, vaan eläisivät miellyttävässä rauhassa. Kaikki sivistyneitten maitten kärsimykset johtuvat siitä, että kansalaiset siellä pitävät toisiaan liian suuressa arvossa ja nostattavat kunnian jonkunmoiseksi hirviöksi lihan ja hengen kurjuuden päälle. Tuo tunne saattaa heidät ylpeiksi ja julmiksi, ja halveksien ylpeyttä, joka vaatii, että on kunnioitettava itseään ja kunnioitettava muita, niin kuin joku Aatamin jälkeläisistä saattaisi olla kunnioituksen arvoinen! Eläin, joka syö ja juo (Tuokaa minulle juotavaa!) ja joka rakastaa, on säälittävä, ehkä mielenkiintoinen, jopa joskus miellyttäväkin. Hän on kunnioitettava vain kaikkein älyttömimmän ja kurjimman ennakkoluulon takia. Tuo ennakkoluulo on kaikkien meitä rasittavien kärsimysten lähde. Se on inhottava laji epäjumalan palvelusta, ja turvatakseen ihmisille hiukankin mieluisan olemassaolon, pitäisi aloittaa muistuttamalla heille heidän luontaista alhaisuuttaan. He olisivat onnellisia, kun he, päässeinä tietoisuuteen oikeasta asemastaan, halveksisivat toinen toistaan, kenenkään eristämättä itseään yleisestä halveksumisesta.
Herra Rockstrong kohotteli hartioitaan.
— Iso apotti, sanoi hän, olette porsas.
— Imartelette minua, vastasi oiva opettajani. Olen vain ihminen ja tunnen itsessäni tuon halveksimani hedelmättömän ylpeyden ituja, ja tuon ylimielisyyden, joka johtaa ihmiset sotiin ja kaksintaisteluihin. On hetkiä, herra Rockstrong, jolloin antaisin katkaista kaulani mielipiteitteni takia, mikä olisi suurta hulluutta. Sillä mikähän lopuksi todistaa, että puhun paremmin kun te, joka puhutte erittäin huonosti. Tuokaa juotavaa!
Herra Rockstrong täytti kohteliaasti kunnon mestarini lasin.
— Apotti, hän sanoi, olette suunniltanne, mutta pidän teistä, ja haluaisin mielelläni tietää, mitä moititte julkisessa toiminnassani ja miksi asetutte minua vastaan tyrannien, väärentäjien, varkaiden ja puolueellisten tuomarien kanssa.
— Herra Rockstrong, vastasi oiva opettajani, sallikaa että aluksi vuodatan, laupiaalla välinpitämättömyydellä, teidän, ystävienne ja vihollistenne yli tuota suloista tunnetta, joka yksin lopettaa riidat ja tuottaa rauhoitusta. Sallikaa etten kunnioita kumpiakaan kylliksi jättääkseni heidät lain ankaruudelle ja huutaakseni rangaistusta heidän päällensä. Ihmiset ovat aina syvästi viattomia, tehkööt mitä hyvänsä, ja jätän oikeuskanslerille, joka saattoi teidät tuomituksi kaikki ciceromaiset korulauseet valtiorikoksista. Catilinat eivät juuri miellytä minua, tulkoot ne miltä taholta hyvänsä. Minua surettaa vain se, että näen teidän kaltaisenne miehen puuhailevan hallituksen muuttamista. Se on kaikkein mitättömin ja tyhjänpäiväisin henkisten kykyjensä käyttö, ja virkamiehiä vastaan taisteleminen on tyhmyyttä, jollei se ole elinkeino tai pyrkimys päästä eteenpäin maailmassa. Tuokaapa juotavaa! Ajatelkaapa, herra Rockstrong, että nuo valtiokaappaukset, joita suunnittelette, ovat oikeastaan vain henkilövaihdoksia, ja että ihmiset, joukkona otettuina, ovat kaikki samanlaisia, yhtä keskinkertaisia hyvässä kuin pahassakin, niin että parin kolmen sadan ministerin, maaherran, veronkantajan ja tuomarin vaihtaminen pariin kolmeensataan toiseen on samaa kuin ei tekisi mitään, kirjoittaa vain Pekka ja Paavo Matin ja Jussin asemasta. Jos taas halutaan samalla vaihtaa henkilöitten asemaa, kuten te toivotte, niin se on suorastaan mahdotonta, sillä tuo asema ei riipu ministereistä, jotka eivät ole mitään, vaan maasta ja sen hedelmistä, teollisuudesta ja kaupasta, valtakuntaan kootusta rikkaudesta, kansalaisten taidosta asiain hoidossa ja vaihdossa, kaikenlaisista seikoista, jotka, olivat ne hyviä tai huonoja, eivät johdu ruhtinaista eikä valtiaan palvelijoista.
Herra Rockstrong keskeytti kiivaasti oivan opettajani.
— Kukapa ei tietäisi, iso apotti, huusi hän, että teollisuuden ja kaupan tila riippuu hallituksesta ja että raha-asiat ovat hyvät vain vapaan hallitusmuodon vallitessa?
— Vapaus, vastasi herra apotti Coignard, on vain kansalaisten rikkauden tulos, sillä he vapautuvat kohta, kun ovat kyllin mahtavia ollakseen vapaita. Kansat ottavat itselleen kaiken sen vapauden mistä voivat nauttia, tai, paremmin sanoen, ne vaativat käskevästi säädöksiä suojaksi ja tunnustukseksi niille oikeuksille, joita ovat toiminnallaan hankkineet.
Kaikki vapaus tulee niistä ja niitten omista liikkeistä. Kansojen vaistomaisimmatkin liikkeet laajentavat niiden ympärille muodostunutta valtion kaavaa.[10] Sitenpä voi sanoa, että niin inhottavaa kuin hirmuvalta onkin, on olemassa vain välttämätöntä tyranniutta ja että despoottiset hallitukset ovat vain mitättömän, liian heikon ruumiin ahdas verho. Ja kukapa ei käsittäisi, että hallitus olemukseltaan on kuin nahka, joka ilmaisee eläimen rakenteen olematta sen aiheena?
Otatte huomioon vain nahan, sisälmyksistä välittämättä, herra
Rockstrong, jossa osoitatte hyvin vähän luonnollisen filosofian tajua.
— Niinpä tekään ette tee mitään erotusta vapaan valtion ja hirmuvaltaisen hallituksen välillä, ja kaikki se on mielestänne, apotti parka, vain eläimen vuotaa. Sen ohessa ette huomaa, että ruhtinaiden tuhlaavaisuus ja ministereitten riistot saattavat, kun verot siten kohoavat, viedä maanviljelyksen vararikkoon ja lamauttaa kaupan.
— Samaan aikaan on samassa maassa vain yksi hallitus mahdollinen, herra Rockstrong, kuten eläimelläkään ei saata olla kuin yksi turkki. Siitä johtuu, että huoli valtakuntien uudistamisesta ja lakien korjaamisesta on jätettävä ajalle, joka hoitaa ne asiat hienotuntoisesti. Se työskentelee siinä väsymättömän ja sääliväisen hitaasti.
— Ja teidän mielestänne, apotti parka, ei kannata avustaa kellon viikatemiestä? Arvelette, ettei Englannin tai Hollannin vallankumouksilla ole ollut yhtään mitään vaikutusta kansojen asemaan? Ei! Teille, vanha hupsu, pitäisi pistää vihreä narrinlakki päähän.
— Vallankumouksia, vastasi oiva opettajani, tehdään hankittujen etujen säilyttämiseksi, ei uusien voittamiseksi. Kansojen ja teidän hulluutenne, herra Rockstrong, on siinä, että perustatte ruhtinaitten kukistamiseen laajoja toiveita. Silloin tällöin kansat vallankumouksissa varmentavat saavutetut uhanalaisiksi joutuneet vapautensa. Tätä tietä ne eivät koskaan saavuta uutta vapautta. Mutta ne leikkivät sanoilla. On huomattavaa, herra Rockstrong, että ihmiset antavat mielellään surmata itsensä mielettömien sanojen vuoksi. Ajax oli jo huomannut sen: "Uskoin nuoruudessani", panee runoilija hänet puhumaan, "että teko on sanaa voimakkaampi, mutta nyt näen, että sana on väkevämpi". Näin puhui Ajax Oileuksen poika. Herra Rockstrong, minua janottaa kovasti.