XX.
Tribuunaalilla on pitkä istunto, salissa on kuuma. Évariste Gamelin penkillään sulkee silmänsä ja ajattelee:
"Pahat, jotka pakottivat Marat'n kätkeytymään syvyyden onkaloihin, tekivät hänestä yölinnun, Minervan linnun, jonka silmä keksi salaliittolaiset siitä pimeydestä, jossa he piileksivät. Nyt toimii vartijana sininen, kylmä, tyyni katse, joka näkee läpi kaikkien valtion vihollisten ja saa ilmi petturit tavalla niin hienolla, ettei siitä ollut aavistustakaan edes Kansan ystävällä, joka nyt nukkuu iki-untaan kordelieerien puutarhassa. Tuo uusi pelastaja, joka on yhtä innokas, mutta terävänäköisempi kuin ensimmäinen, näkee sellaista, mitä ei kukaan ennen ole nähnyt, ja hänen kohotettu sormensa levittää kauhua. Hän huomaa ne hienot, huomaamattomat vivahduksetkin, jotka erottavat pahan hyvästä, paheen hyveestä, jotka ilman häntä olisivat jääneet sekaisin onnettomuudeksi isänmaalle ja vapaudelle; hän osaa vetää sen ohuen, suoran viivan, jonka molemmin puolin, oikealla ja vasemmalla, ei ole muuta kuin erhettä, rikosta ja konnuutta. Tuo lahjomaton opettaa, miten ihmiset hyödyttävät ulkomaiden asiaa liioittelullaan ja heikkoudellaan, vainoamalla uskontoa järjen nimessä ja vastustamalla uskonnon nimessä tasavallan lakeja. Aivan yhtä paljon kuin ne rikolliset, jotka uhrasivat Le Peltier'n ja Marat'n, palvelevat ulkomaita ne, jotka tekevät heistä jumalia häväistäkseen heidän muistoaan. Ulkomaiden kätyri on jokainen, joka hylkää järjestyksen, viisauden ja soveliaisuuden vaatimukset; ulkomaiden kätyri on jokainen, joka loukkaa tapoja, halveksii hyvettä ja sydämensä harhaannuksessa kieltää Jumalan. Uskonkiihkoiset papit ansaitsevat kuoleman; mutta on olemassa myös eräs vastavallankumouksellinen tapa taistella uskonkiihkoa vastaan; on olemassa rikollista uskon kieltämistä. Maltillisena voi syöstä tasavallan perikatoon; kiihkomielisenä samoin.
"Voi näitä tuomarin hirvittäviä velvollisuuksia, jotka kuitenkin ovat ihmisistä viisaimman säätämiä! Ei riitä enää, että hänen tuomionsa kohtaa ylimyksiä, federalisteja, orleansilaisen puolueen roistoja, isänmaan julkisia vihollisia. Salaliittolainen, ulkomaiden kätyri on Proteus, joka esiintyy kaikissa muodoissa. Hän pukeutuu isänmaanystävän, vallankumouksellisen, kuninkaiden vihollisen hahmoonkin; hän teeskentelee rohkeaa, vapaudelle sykkivää sydäntä; hän jyrisyttää ääntään, niin että tasavallan viholliset vapisevat: sellainen oli Danton; hänen väkivaltaisuutensa ei voinut täydelleen peittää hänen inhottavaa maltillisuuttaan, ja lopulta hänen turmeluksensa kuitenkin tuli ilmi. Salaliittolainen, ulkomaiden kätyri, oli tuo kaunopuheinen sammaltaja, joka ensimmäisenä tempasi hattuunsa vallankumouksellisten kokardin, tuo häväistyskirjoitusten laatija, joka ivallisen julmassa kansalaisinnossaan nimitti itseään 'lyhtypylvään lainvalvojaksi', tuollainen Camille Desmoulins: hän paljasti itsensä puolustamalla petturikenraaleja ja vaatimalla sopimattoman lempeitä rangaistustoimenpiteitä. Sellainen oli Philippeaux, Hérault, ja tuo kurja Lacroix. Salaliittolainen, ulkomaiden kätyri oli isä Duchesne, joka halvensi vapauden alhaisella kansankiihkoisuudellaan ja jonka saastaiset panettelut tekivät yksin Antoinettenkin mielenkiintoiseksi. Sellainen oli Chaumette, joka kuitenkin oli niin lempeä, kansanrakas, maltillinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen kommuunin palveluksessa, mutta hän oli jumalankieltäjä! Salaliittolaisia, ulkomaiden kätyrejä, niitä ovat kaikki ne sanskulotit, jotka käyvät yllään punainen myssy, carmagnole ja puukengät ja jotka mielettömästi ovat koettaneet isänmaallisuudessa voittaa jakobiinit. Salaliittolainen, ulkomaiden kätyri oli myös Anacharsis Cloots, ihmiskunnan esipuhuja, jonka kaikki maailman yksinvallat olisivat tuominneet kuolemaan; mutta hänen suhteensa saattoi pelätä mitä tahansa: hän oli preussilainen.
"Mutta nyt ovat kaikki nämä pahat, kaikki nämä petturit, olivat he sitten väkivaltaisia tai maltillisia, Danton, Desmoulins, Hébert, Chaumette, kuolleet mestauspölkyllä. Tasavalta on pelastettu; yksimielinen ylistyksen sorina kohoaa kaikista valiokunnista ja kansankokouksista Maximilienille ja vuoripuolueelle. Kaikki hyvät kansalaiset huudahtavat: 'Te vapaan kansan arvoiset edustajat, turhaan ovat titaanien lapset nostaneet ilmoille ylpeän päänsä: siunausta tuottava vuori, suojeleva Sinai, sinun hehkuvasta povestasi on tuo terveellinen salama iskenyt…'
"Tästä ylistyskuorosta lankeaa osa tribunaalillekin. Miten suloista on olla hyveellinen ja miten kansan kiitollisuus on kallis vanhurskaan tuomarin sydämelle.
"Ja kuitenkin miten paljon hämmästyksen ja levottomuuden aiheita aika antaakaan isänmaanystävän sydämelle! Ei siis ollut kyllin siinä, että Mirabeau, La Fayette, Bailly, Pétion ja Brissot pettivät kansan asian! Nekin, jotka ilmiantoivat nämä petturit, olivat samanlaisia! Voi, kaikki, jotka ovat työskennelleet vallankumouksen hyväksi, ovat työskennelleet samalla sen vahingoksi! Nuo suurien päivienkin suuret miehet valmistelivat yhdessä Pittin ja Coburgin kanssa orleansilaista kuningassukua tai Ludvig XVII:n holhoojahallitusta. Oh, Danton oli vain uusi Monk! Entä sitten Chaumette ja hébertistit, jotka, ollen vieläkin kavalampia kuin ne federalistit, jotka he lähettivät teilattaviksi, olivat päättäneet syöstä valtakunnan perikatoon! Mutta eikö Robespierren sininen silmä ole ehkä jo huomenna keksivä vieläkin petollisempia niiden joukossa, jotka syöksevät kuolemaan nuo petolliset Dantonit ja Chaumettet? Kuinka pitkälle on menevä tuo petettyjen petturien ketju ja tuon Lahjomattoman terävänäköisyys?…"