ALAKULOINEN MERI
Oot harmaa, aalloin väsynein sa tumman pilven alla hiljaa vaellat!
Mun, ihmisen, on hyvä levätä sun rannallas, kun viilee tuuli unhoituksen levon lupaa.
Oot harmaa, kaiken elämän, sen murheen, epätoivon pyyhkii aaltos pois.
Ja rannoiltas ja minut, ihmisen, kun hiljaa vaellat sa tumman pilven alla aalloin väsynein.