KAUHU
Ilma ei liiku ja vaiti on puistot.
Talojen yllä on jäätynyttä sauhua.
Kiertelen ilotonna kaupungin katuja,
pakenen vierasta, nimetöntä kauhua.
Kadut on tyhjät ja ystävät poissa,
vai lienenkö itse jo kuuro ja sokea?
Kankea jähmetys jäsenet hyytää,
— elämää saanko enää koskaan ma kokea.
Kuljenko koskaan enää näkevin silmin?
Tunnenko rakkauden tuskaa ja riemua?
Sydän on hyytynyt julmasta kauhusta:
— Kuoleman armoton virta Jo vie mua.